sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Ei mitään ihmeellistä

Juu, täällä ei ole tapahtunut aikoihin mitään ihmeellistä. Molempien kanssa on agia treenailtu. Chocon kanssa harjoiteltiin yks päivä sylkkäreitä, välistävetoja sekä keppien avokulmaa. Kaikki toimi, ja on tuo koira vaan niin helmi <3 nyt kun löytys jotkut kivat kisat lähettyviltä, ni pääsis mummon kanssa kisoihin. Parit kisat ajattelin ennen SM-kisoja kisata, ja niillä sit mennään kokeilemaan miten mummo isoissa skaboissa pärjää ;) Chocon kanssa on vaan niin kiva touhuta kun se osaa, ja muutenkin se nauttii niin paljon siitä et pääsee miun kanssa ihan kahdestaan hommiin. Eikä ikä paina mummon tassuissa, vaikka reilun kuukauden päästä synttäreitä vietetäänkin ;)

Stellan kanssa otettiin vähän takapakkia keppien kanssa, mutta eiköhän myö päästä taas eteenpäin kun treenataan ahkerammin. Nyt ollaan käyty kerta viikkoon hallilla, ja pakko myöntää mutta kyllä se tuntuu melko vähäseltä. Jos oikeesti haluais edetä ja hyödyntää koiran iän, kävis useemman kerran viikossa tekemässä pikkutreenin.

Muuten Stella kulkee oikein kivasti, mutta ohjaaja ei. Nyt oli pakko antaa periksi ja nostaa rimoja ylemmäs, sillä mie en vaan yksinkertasesti pysy tuon koiran edessä. Erilaiset ohjauskuviot toimii ilman vauhtia hyvin, mutta kun lisätään treeneihin vauhtia, ei ne enää sujukaan sillä mie en ehdi koiraa oikein ohjaamaan. Stella on erittäin vauhdikas ja ihana koira.

Korvien välissä Stellalla ei taida olla mitään, ainakaan agihallilla radan ulkopuolella. Radalla keskittyy upeasti, mutta kyllä se taas näytti miun mielestä epätyypillisiä vesikoiran piirteitä. Tai siis, en ole kauheasti treeneissä perroihin törmännyt, mutta mitä kisoissa näitä näkee, tuntuu kaikki rauhallisilta, tai ainakin rauhallisemmilta kuin Stella.

Radan reunalla (ja ehkä radallakin) Stella tuntuu olevan enemmän joku muu kun perro ;) sen todistaa viikon takaset agilitytreenit. Treenasin ensin Chocon kanssa ja sen jälkeen kun Chocon suoritus oli ohi, hain Stellan halliin ihmettelemään muiden koirien menoa ja opettelemaan käytöstapoja. Noh, päästiin halliin ja valitsin mielestäni hyvän paikan missä ei häiritä toisten suorituksia. Stella malttoi olla hetken hiljaa, mutta kun bongasi radalla koiran, alkoi kiljuminen. Siis oikeasti, se kiljui ja kiskoi ihan hulluna radan suuntaan. Tämmöstä reaktiota en ole aikaisemmin nähnyt! Vaihdoin sitten paikkaa, ja siirryttiin mellakka-aitojen taakse. Nämä aidat on siis laudasta tehtyjä ja tosi painavia. Just ja just jaksaa yksinään kantaa yhden aidan. Aidan takana Stella malttoi taas olla hetken hiljaa, kunnes tajusi että aidan väleistä näkee radalle, ja kiljuminen alkoi taas. Komensin ja sain sen hiljaseks. Mutta mitä tapahtuu kun siirrän ajatukseni koirasta muualle? No miun pieni kierroksilla käyvä perro päättää hypätä kohti mellakka-aitaa (korkeutta varmaankin pikkasen reilu metri), mutta pomppu ilman vauhtia ei ihan riittäny kokonaan aidan yli, vaan Stella hyppää suoraan päin aitaa ja aita kaatuu. Mie ajattelin et nyt se säikähti ja toivottavasti ei jää mitään kammoa. Ja mitä vielä, Stella totesi että nyt näkee taas paremmin ja aloitti kiljumisen ja radalle kiskomisen uudestaan. Toisin sanoen, Stella tais olla fiksu ja totesi että tuo aita pikkasen häiritsee seuraamista :D

Sikäli positiivista, että koira on kovapäinen eikä mikään pehmo, mutta vielä pitää ehkä vähän treenata tuota radan reunalla käyttäytymistä :) eikä tarvitse hetkeäkään epäillä etteikö koira ois syttyny lajille. Stellakin on kyllä melkoinen helmi, ja parempaa koiraa en olisi voinut saada, työtä se vaan vaatii ;)

Sitten toiseen asiaan. Stellahan on nyt 8,5kk, ja taas on ilmennyt pientä rajojen kokeilua. Stellahan kokeili rajojaan pari kuukautta sitten, mutta sen jälkeen meni pitkään hyvin, mutta nyt testaillaan taas. Ongelmat on lähinnä hihnassa kävely ja luoksetulo. Hihnassa kävely alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan jo paremmalta. Stellahan ei ole remmirähjä, mutta vauhti tuppaa välillä kasvamaan hihnassa liian suureksi, ja mie en tykkää yhtään siitä että lenkillä kuljetaan hihna tiukalla. Mutta periksi ei anneta, ja Stellan kohdalla olen päättänyt sen että en ala lepsuilemaan. Säännöt on säännöt ja niitä noudatetaan!!

Luoksetulo on erinomainen kun liikutaan vain omalla porukalla, mutta jos siihen lisätään joku ihana leikkikaveri, ei luoksetulo ole enää ihan niin loistava. Tätä työstetään, ja onneksi on tuttuja koirakavereita joiden kanssa tätä on hyvä treenata :)

Sitten vielä Stellan mittoja :) Stella mitattiin viikko sitten maanantaina ihan semmosella virallisella mitalla ja korkeutta neidillä on 50cm ja painoa semmoset about 15,5kg. Iso tyttö siis, mutta agilityä ajatellen parempi vaan ;)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti