tiistai 22. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Vanhojen muistelua
Erehdyin eilen katsomaan elokuvan nimeltä Marley&Me. Todella hyvä elokuva, mutta äärimmäisen surullinen. Tämän elokuvan ansiosta miulle iski taas erittäin kova ikävä edesmenneitä koiriamme Nitaa ja Nelliä :(
Ajattelin kirjoittaa yhden tekstin verran Nitasta ja Nellistä, vaikka Chocon blogi onkin :)
Nita oli ihka ensimmäinen koira jonka kanssa olin tekemisissä. Nitahan tuli meille Saksasta vain vähän sen jälkeen kuin minä synnyin. Nita oli samalla ensimmäinen Kromfohrländer joka perheellämme on ollut. Nita oli todella ystävällinen tuttuja kohtaan ja mukava koira. Nita oli siitä omituinen että murista piti kaikille vieraille ihmisille, mutta silti tungettiin miltei syliin asti että joku vaan viitsisi rapsuttaa. Vaikka kuinka vieraat Nitaa rapsutteli ja se siitä nautti, piti silti murista aivan koko ajan. Mitään pahaahan se ei sillä murinalla tahtonut, kunhan halusi jutella :)
Nitalla oli yhteensä kaksi pentuetta ja ne myös ihka ensimmäiset pentueet jotka äitini kasvatti. Nitan kanssa isäni harrasti agilityä ja Nita kokeilikin kaikki mahdolliset säkäluokat joita agilityssä vain on. Silloin kun Nita ja isäni aloitti kisaamisen, ei ollut kuin maksi ja mini -luokka. Nita mitattiin ensimmäisissä kisoissa maksiksi. Muutaman kisan jälkeen eräs tuomari tahtoi mitata Nitan uudelleen, ja mittasikin sen miniksi. Kummasti tuli koiraan vauhtia lisää, eikä hyppääminen näyttänyt enää niin hankalalta. Noh, sitten jossain vaiheessa tuli lisäksi vielä medi-luokka ja sinnehän se Nita sitten nousi :) Nita ehti kisauransa aikana nousta kolmosiin ja sieltäkin muutaman nollan kerkesi saamaan.
Yht'äkkiä Nitalla alkoi ilmetä ihmeellisiä kohtauksia. Ruoat oksennettiin ulos ja välillä koira vaan vapisi tajuttomana. Epäilimme jo epilepsiaa, mutta monien kokeiden jälkeen koiralla ei epilepsiaa todettu. Koskaan syytä Nitan kohtauksiin ei selvinnyt, mutta päätimme että oli aika päästää irti Nitasta kun se vain kuihtui ja laihtui. Todella koville se otti meillä kaikilla, mutta Nitan parasta ajateltiin ja varmasti Nitalla on ollut hyvä olla nämä muutama vuosi!
Nita (Bonita vom Redlinghaus)
Sitten vielä pieni tarina Snautseri Nellistä. Nelli saapui meille vuonna 1993. Nelli taisi saada nuoruusajoista johtuen lempinimen tuhoaja. Ai että oli kiva mennä syömään kaktukset iskän ja äitin sänkyyn ;) Kyllähän tuo tais kaikkea muutakin tuhota, mutta päälimmäisenä mielessä juurikin nämä kaktukset. Nelli oli koko ikänsä melko urosmainen. Hirmu vähän narttumaisia piirteitä tuosta koirasta ikinä löytyi. Kaikkeen mentiin täysillä, eikä yhtään haitannut vaikka vähän sai osumaakin. Kovasti Nelli myös testasi kumpi on johtana hän vai Nita. Harvase viikko meillä veri lensi kun koirat ottivat yhteen. Naapurikin osasi jo olla varuillaan kun minä lähdin koiria käyttämään lähimetsässä. Pari kertaa koirat ottivat juurikin saman naapurin kohdalla yhteen..
Nellin kanssa harrastettiin myöskin agilityä. Isäni aloitti harrastamisen, mutta muutaman vuoden jälkeen Nelli siirtyi minun ohjaukseeni, koska se ei enää viitsinyt juosta isäni kanssa sillä tiesi jokatapauksessa häviävänsä heidän välisen juoksukilpailun. Muuten Nelli oli kyllä niin vahvasti isäni koira. Äitillä ja Nellillä oli lähes aina sukset ristissä juurikin Nellin luonteen takia, mutta silti se oli erittäin rakastettu koira!
Nellin kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni virallisia agilitykisoja ja Nelli oli erittäin varma, mutta hieman hidas koira. Harvemmin mitään virheitä tuli, mutta vauhdissa me sitten hävittiin muille. Koskaan en Nelliä saanut nostettua kolmosiin asti juurikin tuon vauhdin takia, mutta se ei meitä haitannut. Ai niin, ja voitettiinhan myö Nellin kanssa kaksi kertaa nuorten avoin Suomen Mestaruus!! :)
Nelli ja Choco tuli aina hyvin juttuun keskenään. Kerran ovat tainneet tapella, mutta siinäkään ei mistään vakavasta ollut kyse.
Nellille tuli nisäkasvaimia ja kerran se leikattiin koska oli niin hyvässä kunnossa vaikka ikää olikin jo reippaasti. Nelli palautui leikkauksesta hyvin ja kasvaimet pysyivätkin jonkin aikaa poissa, mutta sitten ne uusi. Tällä kertaa ne uusiutui todella pahasti. Toiseen takajalkaankin Nellille ilmestyi patti joka märki ja vuoti, josta johtuen siinä pidettiin sidettä kokoajan. Nellissä ei silti tapahtunut juuei minkäänlaista muutosta vaikka kasvaimet niin pahoja olivatkin. Vielä reilu viikko ennen viimeistä matkaansa Nelli kävi isäni kanssa juoksulenkeillä. Nellin viimeistä matkaa mietittiin pitkään, mutta tuntui että siihen ei pystytä. Keskiviikkoiltana Nelliltä sitten petti takapää ja siinä vaiheessa isäni teki päätöksen että nyt on Nellin aika lähteä. Perjantaiksi saatiin eläinlääkäriaika ja sain päättää tahdonko lähteä mukaan eläinlääkäriin vai en. Päätin lähteä, sillä olin niin paljon Nellin kanssa kokenut ja se oli todella tärkeä minulle!
Matka oli rankka. Itkin aivan kokoajan ja tuntui siltä etten pystynyt Nelliin katsomaan ilman kauheaa itkun purskahdusta :/ Tiesin että päätös oli oikea, mutta se oli todella hankala sisäistää. Eläinlääkärikin sanoi että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Itse eläinlääkärillä oloajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Nelli ei meinannut millään antaa periksi. Seisoi pöydällä viimeiseen asti ja oksensi ja vapisi, mutta periksi ei voinut antaa. Se jos mikä teki oloni vielä pahemmaksi.
Kotiin päästyämme Choco tiesi tarkalleen mistä oli kyse. Ei haukkunut ei tullut luokse kerjäämään rapsutuksia, vaan makasi omalla pedillään.
Nelli haudattiin lemmikkieläinten hautausmaalle Nitan viereen.
Nelli (Mihan Kaneli)
Tässä viimeinen kuva jonka otin Chocosta ja Nellistä yhdessä
"Vaikka erkani tiemme päällä maan,
jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta."
- tuntematon
Lämmöllä molempia koiria muistaen,
Henna ja Choco
Ajattelin kirjoittaa yhden tekstin verran Nitasta ja Nellistä, vaikka Chocon blogi onkin :)
Nita oli ihka ensimmäinen koira jonka kanssa olin tekemisissä. Nitahan tuli meille Saksasta vain vähän sen jälkeen kuin minä synnyin. Nita oli samalla ensimmäinen Kromfohrländer joka perheellämme on ollut. Nita oli todella ystävällinen tuttuja kohtaan ja mukava koira. Nita oli siitä omituinen että murista piti kaikille vieraille ihmisille, mutta silti tungettiin miltei syliin asti että joku vaan viitsisi rapsuttaa. Vaikka kuinka vieraat Nitaa rapsutteli ja se siitä nautti, piti silti murista aivan koko ajan. Mitään pahaahan se ei sillä murinalla tahtonut, kunhan halusi jutella :)
Nitalla oli yhteensä kaksi pentuetta ja ne myös ihka ensimmäiset pentueet jotka äitini kasvatti. Nitan kanssa isäni harrasti agilityä ja Nita kokeilikin kaikki mahdolliset säkäluokat joita agilityssä vain on. Silloin kun Nita ja isäni aloitti kisaamisen, ei ollut kuin maksi ja mini -luokka. Nita mitattiin ensimmäisissä kisoissa maksiksi. Muutaman kisan jälkeen eräs tuomari tahtoi mitata Nitan uudelleen, ja mittasikin sen miniksi. Kummasti tuli koiraan vauhtia lisää, eikä hyppääminen näyttänyt enää niin hankalalta. Noh, sitten jossain vaiheessa tuli lisäksi vielä medi-luokka ja sinnehän se Nita sitten nousi :) Nita ehti kisauransa aikana nousta kolmosiin ja sieltäkin muutaman nollan kerkesi saamaan.
Yht'äkkiä Nitalla alkoi ilmetä ihmeellisiä kohtauksia. Ruoat oksennettiin ulos ja välillä koira vaan vapisi tajuttomana. Epäilimme jo epilepsiaa, mutta monien kokeiden jälkeen koiralla ei epilepsiaa todettu. Koskaan syytä Nitan kohtauksiin ei selvinnyt, mutta päätimme että oli aika päästää irti Nitasta kun se vain kuihtui ja laihtui. Todella koville se otti meillä kaikilla, mutta Nitan parasta ajateltiin ja varmasti Nitalla on ollut hyvä olla nämä muutama vuosi!
Nita (Bonita vom Redlinghaus)
Sitten vielä pieni tarina Snautseri Nellistä. Nelli saapui meille vuonna 1993. Nelli taisi saada nuoruusajoista johtuen lempinimen tuhoaja. Ai että oli kiva mennä syömään kaktukset iskän ja äitin sänkyyn ;) Kyllähän tuo tais kaikkea muutakin tuhota, mutta päälimmäisenä mielessä juurikin nämä kaktukset. Nelli oli koko ikänsä melko urosmainen. Hirmu vähän narttumaisia piirteitä tuosta koirasta ikinä löytyi. Kaikkeen mentiin täysillä, eikä yhtään haitannut vaikka vähän sai osumaakin. Kovasti Nelli myös testasi kumpi on johtana hän vai Nita. Harvase viikko meillä veri lensi kun koirat ottivat yhteen. Naapurikin osasi jo olla varuillaan kun minä lähdin koiria käyttämään lähimetsässä. Pari kertaa koirat ottivat juurikin saman naapurin kohdalla yhteen..
Nellin kanssa harrastettiin myöskin agilityä. Isäni aloitti harrastamisen, mutta muutaman vuoden jälkeen Nelli siirtyi minun ohjaukseeni, koska se ei enää viitsinyt juosta isäni kanssa sillä tiesi jokatapauksessa häviävänsä heidän välisen juoksukilpailun. Muuten Nelli oli kyllä niin vahvasti isäni koira. Äitillä ja Nellillä oli lähes aina sukset ristissä juurikin Nellin luonteen takia, mutta silti se oli erittäin rakastettu koira!
Nellin kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni virallisia agilitykisoja ja Nelli oli erittäin varma, mutta hieman hidas koira. Harvemmin mitään virheitä tuli, mutta vauhdissa me sitten hävittiin muille. Koskaan en Nelliä saanut nostettua kolmosiin asti juurikin tuon vauhdin takia, mutta se ei meitä haitannut. Ai niin, ja voitettiinhan myö Nellin kanssa kaksi kertaa nuorten avoin Suomen Mestaruus!! :)
Nelli ja Choco tuli aina hyvin juttuun keskenään. Kerran ovat tainneet tapella, mutta siinäkään ei mistään vakavasta ollut kyse.
Nellille tuli nisäkasvaimia ja kerran se leikattiin koska oli niin hyvässä kunnossa vaikka ikää olikin jo reippaasti. Nelli palautui leikkauksesta hyvin ja kasvaimet pysyivätkin jonkin aikaa poissa, mutta sitten ne uusi. Tällä kertaa ne uusiutui todella pahasti. Toiseen takajalkaankin Nellille ilmestyi patti joka märki ja vuoti, josta johtuen siinä pidettiin sidettä kokoajan. Nellissä ei silti tapahtunut juuei minkäänlaista muutosta vaikka kasvaimet niin pahoja olivatkin. Vielä reilu viikko ennen viimeistä matkaansa Nelli kävi isäni kanssa juoksulenkeillä. Nellin viimeistä matkaa mietittiin pitkään, mutta tuntui että siihen ei pystytä. Keskiviikkoiltana Nelliltä sitten petti takapää ja siinä vaiheessa isäni teki päätöksen että nyt on Nellin aika lähteä. Perjantaiksi saatiin eläinlääkäriaika ja sain päättää tahdonko lähteä mukaan eläinlääkäriin vai en. Päätin lähteä, sillä olin niin paljon Nellin kanssa kokenut ja se oli todella tärkeä minulle!
Matka oli rankka. Itkin aivan kokoajan ja tuntui siltä etten pystynyt Nelliin katsomaan ilman kauheaa itkun purskahdusta :/ Tiesin että päätös oli oikea, mutta se oli todella hankala sisäistää. Eläinlääkärikin sanoi että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Itse eläinlääkärillä oloajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Nelli ei meinannut millään antaa periksi. Seisoi pöydällä viimeiseen asti ja oksensi ja vapisi, mutta periksi ei voinut antaa. Se jos mikä teki oloni vielä pahemmaksi.
Kotiin päästyämme Choco tiesi tarkalleen mistä oli kyse. Ei haukkunut ei tullut luokse kerjäämään rapsutuksia, vaan makasi omalla pedillään.
Nelli haudattiin lemmikkieläinten hautausmaalle Nitan viereen.
Nelli (Mihan Kaneli)
Tässä viimeinen kuva jonka otin Chocosta ja Nellistä yhdessä
"Vaikka erkani tiemme päällä maan,
jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta."
- tuntematon
Lämmöllä molempia koiria muistaen,
Henna ja Choco
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Tuplaa ja kuulumisia
21.11. kisattiin Chocon kanssa tämän vuoden viimeiset kisat Lappeenrannassa oman seuran kisoissa.
Itseä vähän jännitti lähteä kisaamaan niinkin tuttuun paikkaan kun omaan treenihalliin. Koira ei niinkään jänittänyt, sillä tiedän että oli paikka mikä tahansa, mutta kunhan sieltä esteet löytyy, kulkee Choco aina täysillä :) oma asennoituminen hieman jänskätti, että miten sitä osaa kasata kisafiiliksen itselleen, mutta näytti onnistuvan erittäin hyvin ;)
Sami Topra tuomaroi kaikki kolme rataa, ja kaikki radathan oli ihan perusratoja.
Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustumisessa mukavalta. Pari kinkkistä kohtaa oli, ja eniten jännäsin välistävetoa. Aika tiukille tuo välistäveto näytti videolta katsottuna menevän, mutta meni silti aivan puhtaasti :) kontaktit ihan älyttömän hitaat, mutta miksei se ohjaaja voi luottaa koiraan kisoissakin? Treeneissä tekee täydelliset kontaktit, mutta kisoissa ohjaaja töpeksii AINA!! Noh, nollalla (-4,77) tultiin maaliin ja sijoituskin hienosti 3./17.
Ennen toista rataa miun oli hirmu hankala koota itseni. Se tuplanolla kun puuttui, oli itsellä paineet aika korkealla. Pienen mielikuvatreenin ja lämmittelylenkin aikana sain kun sainkin itseni koottua seuraavalle radalle.
Tämäkin rata tuntui mukavalta jo rataantutustumisen aikana, jokseenkin ehkä hieman haasteellisemman tuntuinen kuin edellinen. Rata sujui todella mukavasti. Kakkoshypyn jälkeen kaarros menee liian pitkäksi, mutta varmistelin taas itse että se kakkosrima pysyy ylhäällä, tästä sujuvasti päästiin kepeille ja siitä taas eteenpäin. Turhia pyörähdyksiä ei juurikaan tullut ja ohjaajalla taas erittäin kovat paineet kun tultiin kolmanneksi viimoselle esteelle joka oli siis puomi! Kontakti taas superhitaasti, mutta se otettiin ja maaliin päästiin tuloksella 0 (-3,65) ja sijoitus toistamiseen 3.!!!!
Tuplanolla saavutettu!! Ohjaajalla aivan mahtava fiilis!
Kolmannelle radalle en sitten saanutkaan enää itseäni koottua. Olo niin mahtava tuplanollan jälkeen että kolmannella radalla pidettiin vaan hauskaa! Ei harmita pätkääkään tuo kolmas rata, vaikka aika persiilleenhän se meni :) Ihan typeriä ohjausmokia taas, mutta pääasia että koiralla ja ohjaajalla oli kivaa :) Tulokseksi tältä radalta saatiin 10.
Näiden kisojen jälkeen on erittäin hyvä jäädä tauolle. Pidetään Chocon kanssa koko joulukuu taukoa ja palaillaan treenikentille sitten taas tammikuussa. Helmikuussa voisi kista ens vuoden ensimmäiset kisat ja jos sais pyydystettyä sen viimeisen nollan joka vielä uupuu ens vuoden SM-kisoja ajatellen :)
Nyt joulukuun ajan keskityn oman koulutettavan ryhmän kouluttamiseen sekä Pinjan ja Anan kouluttamiseen. Pinjan ja Anan kanssad käydään kerta viikkoon omalla ajalla treenaamassa ja opetetaan Analle itsenäisempää suoritusta. Jos tuon koiruuden sais irtoamaan paremmin ja hakemaan esteet itsenäisemmin. Täytyy vielä Anasta sanoa sen verran että erittäin nopea se on oppimaan. Ja leluista on ollut suuri apu irtoamisen treenaamisessa :)
Toivotamme Chocon kanssa mukavaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille! Täytys kehitellä joku kiva jouluinen kuva blogin koristukseksi :)
Itseä vähän jännitti lähteä kisaamaan niinkin tuttuun paikkaan kun omaan treenihalliin. Koira ei niinkään jänittänyt, sillä tiedän että oli paikka mikä tahansa, mutta kunhan sieltä esteet löytyy, kulkee Choco aina täysillä :) oma asennoituminen hieman jänskätti, että miten sitä osaa kasata kisafiiliksen itselleen, mutta näytti onnistuvan erittäin hyvin ;)
Sami Topra tuomaroi kaikki kolme rataa, ja kaikki radathan oli ihan perusratoja.
Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustumisessa mukavalta. Pari kinkkistä kohtaa oli, ja eniten jännäsin välistävetoa. Aika tiukille tuo välistäveto näytti videolta katsottuna menevän, mutta meni silti aivan puhtaasti :) kontaktit ihan älyttömän hitaat, mutta miksei se ohjaaja voi luottaa koiraan kisoissakin? Treeneissä tekee täydelliset kontaktit, mutta kisoissa ohjaaja töpeksii AINA!! Noh, nollalla (-4,77) tultiin maaliin ja sijoituskin hienosti 3./17.
Ennen toista rataa miun oli hirmu hankala koota itseni. Se tuplanolla kun puuttui, oli itsellä paineet aika korkealla. Pienen mielikuvatreenin ja lämmittelylenkin aikana sain kun sainkin itseni koottua seuraavalle radalle.
Tämäkin rata tuntui mukavalta jo rataantutustumisen aikana, jokseenkin ehkä hieman haasteellisemman tuntuinen kuin edellinen. Rata sujui todella mukavasti. Kakkoshypyn jälkeen kaarros menee liian pitkäksi, mutta varmistelin taas itse että se kakkosrima pysyy ylhäällä, tästä sujuvasti päästiin kepeille ja siitä taas eteenpäin. Turhia pyörähdyksiä ei juurikaan tullut ja ohjaajalla taas erittäin kovat paineet kun tultiin kolmanneksi viimoselle esteelle joka oli siis puomi! Kontakti taas superhitaasti, mutta se otettiin ja maaliin päästiin tuloksella 0 (-3,65) ja sijoitus toistamiseen 3.!!!!
Tuplanolla saavutettu!! Ohjaajalla aivan mahtava fiilis!
Kolmannelle radalle en sitten saanutkaan enää itseäni koottua. Olo niin mahtava tuplanollan jälkeen että kolmannella radalla pidettiin vaan hauskaa! Ei harmita pätkääkään tuo kolmas rata, vaikka aika persiilleenhän se meni :) Ihan typeriä ohjausmokia taas, mutta pääasia että koiralla ja ohjaajalla oli kivaa :) Tulokseksi tältä radalta saatiin 10.
Näiden kisojen jälkeen on erittäin hyvä jäädä tauolle. Pidetään Chocon kanssa koko joulukuu taukoa ja palaillaan treenikentille sitten taas tammikuussa. Helmikuussa voisi kista ens vuoden ensimmäiset kisat ja jos sais pyydystettyä sen viimeisen nollan joka vielä uupuu ens vuoden SM-kisoja ajatellen :)
Nyt joulukuun ajan keskityn oman koulutettavan ryhmän kouluttamiseen sekä Pinjan ja Anan kouluttamiseen. Pinjan ja Anan kanssad käydään kerta viikkoon omalla ajalla treenaamassa ja opetetaan Analle itsenäisempää suoritusta. Jos tuon koiruuden sais irtoamaan paremmin ja hakemaan esteet itsenäisemmin. Täytyy vielä Anasta sanoa sen verran että erittäin nopea se on oppimaan. Ja leluista on ollut suuri apu irtoamisen treenaamisessa :)
Toivotamme Chocon kanssa mukavaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille! Täytys kehitellä joku kiva jouluinen kuva blogin koristukseksi :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)