tiistai 22. joulukuuta 2009

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Vanhojen muistelua

Erehdyin eilen katsomaan elokuvan nimeltä Marley&Me. Todella hyvä elokuva, mutta äärimmäisen surullinen. Tämän elokuvan ansiosta miulle iski taas erittäin kova ikävä edesmenneitä koiriamme Nitaa ja Nelliä :(

Ajattelin kirjoittaa yhden tekstin verran Nitasta ja Nellistä, vaikka Chocon blogi onkin :)

Nita oli ihka ensimmäinen koira jonka kanssa olin tekemisissä. Nitahan tuli meille Saksasta vain vähän sen jälkeen kuin minä synnyin. Nita oli samalla ensimmäinen Kromfohrländer joka perheellämme on ollut. Nita oli todella ystävällinen tuttuja kohtaan ja mukava koira. Nita oli siitä omituinen että murista piti kaikille vieraille ihmisille, mutta silti tungettiin miltei syliin asti että joku vaan viitsisi rapsuttaa. Vaikka kuinka vieraat Nitaa rapsutteli ja se siitä nautti, piti silti murista aivan koko ajan. Mitään pahaahan se ei sillä murinalla tahtonut, kunhan halusi jutella :)

Nitalla oli yhteensä kaksi pentuetta ja ne myös ihka ensimmäiset pentueet jotka äitini kasvatti. Nitan kanssa isäni harrasti agilityä ja Nita kokeilikin kaikki mahdolliset säkäluokat joita agilityssä vain on. Silloin kun Nita ja isäni aloitti kisaamisen, ei ollut kuin maksi ja mini -luokka. Nita mitattiin ensimmäisissä kisoissa maksiksi. Muutaman kisan jälkeen eräs tuomari tahtoi mitata Nitan uudelleen, ja mittasikin sen miniksi. Kummasti tuli koiraan vauhtia lisää, eikä hyppääminen näyttänyt enää niin hankalalta. Noh, sitten jossain vaiheessa tuli lisäksi vielä medi-luokka ja sinnehän se Nita sitten nousi :) Nita ehti kisauransa aikana nousta kolmosiin ja sieltäkin muutaman nollan kerkesi saamaan.

Yht'äkkiä Nitalla alkoi ilmetä ihmeellisiä kohtauksia. Ruoat oksennettiin ulos ja välillä koira vaan vapisi tajuttomana. Epäilimme jo epilepsiaa, mutta monien kokeiden jälkeen koiralla ei epilepsiaa todettu. Koskaan syytä Nitan kohtauksiin ei selvinnyt, mutta päätimme että oli aika päästää irti Nitasta kun se vain kuihtui ja laihtui. Todella koville se otti meillä kaikilla, mutta Nitan parasta ajateltiin ja varmasti Nitalla on ollut hyvä olla nämä muutama vuosi!

Nita (Bonita vom Redlinghaus)


Sitten vielä pieni tarina Snautseri Nellistä. Nelli saapui meille vuonna 1993. Nelli taisi saada nuoruusajoista johtuen lempinimen tuhoaja. Ai että oli kiva mennä syömään kaktukset iskän ja äitin sänkyyn ;) Kyllähän tuo tais kaikkea muutakin tuhota, mutta päälimmäisenä mielessä juurikin nämä kaktukset. Nelli oli koko ikänsä melko urosmainen. Hirmu vähän narttumaisia piirteitä tuosta koirasta ikinä löytyi. Kaikkeen mentiin täysillä, eikä yhtään haitannut vaikka vähän sai osumaakin. Kovasti Nelli myös testasi kumpi on johtana hän vai Nita. Harvase viikko meillä veri lensi kun koirat ottivat yhteen. Naapurikin osasi jo olla varuillaan kun minä lähdin koiria käyttämään lähimetsässä. Pari kertaa koirat ottivat juurikin saman naapurin kohdalla yhteen..

Nellin kanssa harrastettiin myöskin agilityä. Isäni aloitti harrastamisen, mutta muutaman vuoden jälkeen Nelli siirtyi minun ohjaukseeni, koska se ei enää viitsinyt juosta isäni kanssa sillä tiesi jokatapauksessa häviävänsä heidän välisen juoksukilpailun. Muuten Nelli oli kyllä niin vahvasti isäni koira. Äitillä ja Nellillä oli lähes aina sukset ristissä juurikin Nellin luonteen takia, mutta silti se oli erittäin rakastettu koira!

Nellin kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni virallisia agilitykisoja ja Nelli oli erittäin varma, mutta hieman hidas koira. Harvemmin mitään virheitä tuli, mutta vauhdissa me sitten hävittiin muille. Koskaan en Nelliä saanut nostettua kolmosiin asti juurikin tuon vauhdin takia, mutta se ei meitä haitannut. Ai niin, ja voitettiinhan myö Nellin kanssa kaksi kertaa nuorten avoin Suomen Mestaruus!! :)

Nelli ja Choco tuli aina hyvin juttuun keskenään. Kerran ovat tainneet tapella, mutta siinäkään ei mistään vakavasta ollut kyse.

Nellille tuli nisäkasvaimia ja kerran se leikattiin koska oli niin hyvässä kunnossa vaikka ikää olikin jo reippaasti. Nelli palautui leikkauksesta hyvin ja kasvaimet pysyivätkin jonkin aikaa poissa, mutta sitten ne uusi. Tällä kertaa ne uusiutui todella pahasti. Toiseen takajalkaankin Nellille ilmestyi patti joka märki ja vuoti, josta johtuen siinä pidettiin sidettä kokoajan. Nellissä ei silti tapahtunut juuei minkäänlaista muutosta vaikka kasvaimet niin pahoja olivatkin. Vielä reilu viikko ennen viimeistä matkaansa Nelli kävi isäni kanssa juoksulenkeillä. Nellin viimeistä matkaa mietittiin pitkään, mutta tuntui että siihen ei pystytä. Keskiviikkoiltana Nelliltä sitten petti takapää ja siinä vaiheessa isäni teki päätöksen että nyt on Nellin aika lähteä. Perjantaiksi saatiin eläinlääkäriaika ja sain päättää tahdonko lähteä mukaan eläinlääkäriin vai en. Päätin lähteä, sillä olin niin paljon Nellin kanssa kokenut ja se oli todella tärkeä minulle!

Matka oli rankka. Itkin aivan kokoajan ja tuntui siltä etten pystynyt Nelliin katsomaan ilman kauheaa itkun purskahdusta :/ Tiesin että päätös oli oikea, mutta se oli todella hankala sisäistää. Eläinlääkärikin sanoi että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Itse eläinlääkärillä oloajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Nelli ei meinannut millään antaa periksi. Seisoi pöydällä viimeiseen asti ja oksensi ja vapisi, mutta periksi ei voinut antaa. Se jos mikä teki oloni vielä pahemmaksi.

Kotiin päästyämme Choco tiesi tarkalleen mistä oli kyse. Ei haukkunut ei tullut luokse kerjäämään rapsutuksia, vaan makasi omalla pedillään.

Nelli haudattiin lemmikkieläinten hautausmaalle Nitan viereen.

Nelli (Mihan Kaneli)


Tässä viimeinen kuva jonka otin Chocosta ja Nellistä yhdessä


"Vaikka erkani tiemme päällä maan,
jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta."
- tuntematon


Lämmöllä molempia koiria muistaen,
Henna ja Choco

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Tuplaa ja kuulumisia

21.11. kisattiin Chocon kanssa tämän vuoden viimeiset kisat Lappeenrannassa oman seuran kisoissa.

Itseä vähän jännitti lähteä kisaamaan niinkin tuttuun paikkaan kun omaan treenihalliin. Koira ei niinkään jänittänyt, sillä tiedän että oli paikka mikä tahansa, mutta kunhan sieltä esteet löytyy, kulkee Choco aina täysillä :) oma asennoituminen hieman jänskätti, että miten sitä osaa kasata kisafiiliksen itselleen, mutta näytti onnistuvan erittäin hyvin ;)

Sami Topra tuomaroi kaikki kolme rataa, ja kaikki radathan oli ihan perusratoja.

Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustumisessa mukavalta. Pari kinkkistä kohtaa oli, ja eniten jännäsin välistävetoa. Aika tiukille tuo välistäveto näytti videolta katsottuna menevän, mutta meni silti aivan puhtaasti :) kontaktit ihan älyttömän hitaat, mutta miksei se ohjaaja voi luottaa koiraan kisoissakin? Treeneissä tekee täydelliset kontaktit, mutta kisoissa ohjaaja töpeksii AINA!! Noh, nollalla (-4,77) tultiin maaliin ja sijoituskin hienosti 3./17.

Ennen toista rataa miun oli hirmu hankala koota itseni. Se tuplanolla kun puuttui, oli itsellä paineet aika korkealla. Pienen mielikuvatreenin ja lämmittelylenkin aikana sain kun sainkin itseni koottua seuraavalle radalle.

Tämäkin rata tuntui mukavalta jo rataantutustumisen aikana, jokseenkin ehkä hieman haasteellisemman tuntuinen kuin edellinen. Rata sujui todella mukavasti. Kakkoshypyn jälkeen kaarros menee liian pitkäksi, mutta varmistelin taas itse että se kakkosrima pysyy ylhäällä, tästä sujuvasti päästiin kepeille ja siitä taas eteenpäin. Turhia pyörähdyksiä ei juurikaan tullut ja ohjaajalla taas erittäin kovat paineet kun tultiin kolmanneksi viimoselle esteelle joka oli siis puomi! Kontakti taas superhitaasti, mutta se otettiin ja maaliin päästiin tuloksella 0 (-3,65) ja sijoitus toistamiseen 3.!!!!

Tuplanolla saavutettu!! Ohjaajalla aivan mahtava fiilis!

Kolmannelle radalle en sitten saanutkaan enää itseäni koottua. Olo niin mahtava tuplanollan jälkeen että kolmannella radalla pidettiin vaan hauskaa! Ei harmita pätkääkään tuo kolmas rata, vaikka aika persiilleenhän se meni :) Ihan typeriä ohjausmokia taas, mutta pääasia että koiralla ja ohjaajalla oli kivaa :) Tulokseksi tältä radalta saatiin 10.

Näiden kisojen jälkeen on erittäin hyvä jäädä tauolle. Pidetään Chocon kanssa koko joulukuu taukoa ja palaillaan treenikentille sitten taas tammikuussa. Helmikuussa voisi kista ens vuoden ensimmäiset kisat ja jos sais pyydystettyä sen viimeisen nollan joka vielä uupuu ens vuoden SM-kisoja ajatellen :)

Nyt joulukuun ajan keskityn oman koulutettavan ryhmän kouluttamiseen sekä Pinjan ja Anan kouluttamiseen. Pinjan ja Anan kanssad käydään kerta viikkoon omalla ajalla treenaamassa ja opetetaan Analle itsenäisempää suoritusta. Jos tuon koiruuden sais irtoamaan paremmin ja hakemaan esteet itsenäisemmin. Täytyy vielä Anasta sanoa sen verran että erittäin nopea se on oppimaan. Ja leluista on ollut suuri apu irtoamisen treenaamisessa :)

Toivotamme Chocon kanssa mukavaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille! Täytys kehitellä joku kiva jouluinen kuva blogin koristukseksi :)

perjantai 30. lokakuuta 2009

Ei mitään ihmeellistä

Juu, mitään ihmeellistä ei ole viime aikoina tapahtunut. Normi treenejä ja lenkkeilyä.

Treenit on kyllä mennyt niin upeasti viime aikoina. Nyt toivotaan että seuraavat kisatkin sujuisi. Yleensä kyllä vaikka treenit menis kuinka nappiin, ei kisoissa sit ihan niin hyvin menekään :)

Meillähän alkoi tää uus valmennusrengas. Chocon kanssa onneks päästiin sinne mukaan. Ryhmä treenaa pääsääntöisesti itsenäisesti, mutta Kokkosen Tuija käy meitä kouluttamassa n. kerran kuussa. Tuijalta sainkin jo ekalla koulutuskerralla hyviä vinkkejä. Miehän oon Chocon pysäyttäny tähän asti kontakteilla niin ettei niitten etutassujen tartte olla maassa, mutta Tuija suositteli että veisinkin Chocon nyt jatkossa pikkasen alemmas et ne tassut kumminkin tulis maahan asti. Tämä tuntuu toimivan ja nopea tuo Choco on onneks oppimaan :)

Toinen asia johon sain vinkkejä oli välistäveto. En tajua miten itellä muka välistävedoissa on niin pirun kiire. Paljon paremmin se koira sieltä hyppyjen välistä tulee kun ei pidä niin mahottoman kovaa kiirettä itse. Ei nimittäin haittaa vaikka ohjaiskin vähän kauempana ;)

Chocon kanssa treenaillaan siis pari kertaa viikossa ja muuten sit kehitetään lähinnä ohjaajan kuntoa ;)

Pentukuume pompsahti paljon korkeammaksi kuin mitä se ennen Koposen Tiinalla käyntiä oli. Käytiin katselemassa pieniä podengopentuja ja voi että ne oli sulosia!! Noh, vielä maltoin mieleni pennun ottamisen suhteen vaikka hankalalta se tuntuikin :)

Ainiin, edellisen kirjoituksen jälkeen ehdittiin seuranmestaruus kisoissakin kisaamaan. Chocon kanssa nämä kisat meni ihan penkin alle. Ohjaaja oli niin hukassa kuin vain hukassa voi olla :/. Kokeilin myös Anan kanssa koska Pinja ei itse päässyt kisaamaan. Huomasi kyllä koirasta että juoksut vähän vaivasi. Se Anamainen räyhääminen ja innokkuus puuttui. Olin kyllä Anankin kanssa vähän hukassa kun on tottunut siihen että koira hakee itsekseen melkein esteen kuin esteen :) Hienosti Anan kanssa silti päästiin palkinnoille. Parin virheen kera oltiin medimöllien 2.!!

Mikkelissä kisattiin myöskin lokakuun alussa. Tuplanolla jäi edelleen haaveksi, mutta hyppyradalta saatiin nolla :) Taas kahdella agilityradalla ihan typeriä ohjausvirheitä miulta. Aina en itsekään tajua miksi kisoissa ohjaan niin pöllösti. Välillä hävettää katsoa omaa menoaan videolta! Noh, jospa Tuija saisi taottua järkeä miunkin päähän ni se tuplanolla joskus saatas ;)

Seuraavan kerran kisataan todennäkösesti Lappeenrannassa 21.11. Siihen asti treenaillaan ja keskitytään niihin kontakteihin enemmän ja omaa liikkumista pitää saada jouheammaksi :)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Piirinmestaruuskisat 6.9.2009

Hyi hyi, onpas taas blogiin kirjottelu jäänyt :/

Mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut viime aikoina. Syyskuun alussa tosiaan käytiin Ruokolahdella kisaamassa Piirinmestaruuksista. Yksilöradat tuomaroi Jan Vesalehto. Meillä ei kovin vahvasti siellä mennyt.

Ensimmäinen rata oli todella mukava ja juuri sellanen meille sopiva. Tosin ohjaaja onnistu pilaamaan senkin!! Samperi sentään! Koira oli aivan mahtava ja oikeasti teki niinkuin ohjattiin, vai ohjattiinko? Taas se huomattiin että agility on laji jossa oikeasti pitää ohjata eikä olettaa. Oletin nimittäin radalla että Choco hakee putket tosta noin vaan, mutta eipä se niin tehnytkään. Huiskasin koiran vaan putkeen ja sinnehän se meni keinulle putken viereen. Ja videota kun katsoo, niin sinnehän ehkä sen ohjasinkin. Koira katto keinulla ihan sen näkösenä et tänne sie kyllä ohjasit vaikka huusitkin muuta! :) loppurata meni todella upeasti. Koira oli kuulolla ja kontaktit oli upeat.

Toinen rata oli sitten vähän kamalampi. Tai ei radassa mitään vikaa, vaan se oli erittäin sujuva ja aikalailla edellisen kaltainen, paitsi että kontaktit puuttu kokonaan. Yllättäen tällä radalla Choco muisti pitkästä aikaa että rimoja voi tiputella. Oli taas niin kiire etiäpäin että ei maltettu oikein kunnolla hypätä. Ja sitten miultakin loppu ohjaus ihan tyystin kesken radan kun ne rimat sieltä oli tipahtanut, joten hylky sitten sieltäkin kun jäi toiseksi viimeinen hyppy hyppäämättä.

Viimeisenä oli sitten joukkuerata, joka sekin oli erittäin mukavan oloinen. Tällä radalla tuomarina toimi Anne Savioja.

Mie olin ihan koomassa jo tässä viimeisellä radalla. Keli oli mitä karmein kun vettä vihmoi koko päivän. Hassu ohjaustyyli koitui taasen meidän kohtaloksi. Tein valssiin väärään aikaan ja väärässä paikassa ja niin Choco ajautui väärälle esteelle. Mutta positiivista tässä radassa oli se, että yksikään rima ei tullut alas ja kontaktit olivat upeat! :)

En pysty liikaa ylistämään tuota koiraa. On se vaan niin mainio ja paras! :)

Seuraavaksi kisataan sunnuntaina seuranmestaruudesta ja sen jälkeen 3.10. olisi tarkoitus lähteä Mikkeliin :)

Meillä alkaa uusi valmennusrengas lokakuun alussa ja siellä treentaan sata lasissa :) tavoitteena meillä on ensi kesän SM-kisat ja mahdollisesti myös MM-karsinnat. Työtä on paljon, mutta uskon että tavoitteisiin päästään kun tehdään tosissaan töitä! Odotan niin innolla tulevia treenejä ja kisoja! :)

Tässä vielä videot piirinmestaruuskisojen yksilöradoista:





lauantai 29. elokuuta 2009

Kuvamuistoja kesältä

Vihdoinkin sain poltettua itselleni kuva cd:n viime kesän kuvista kun viimeksi iskällä kävin.

Esitin isälleni pyynnön että ottaisi Chocosta kuvia kun miulla ei mitään hyviä ole ja hänellä on kaiken muun lisäksi hyvä kamera, jolla tulee upeita kuvia. Ja no, taitaa hää kuvaajanakin olla parempi kun mie ;)

Tuolla jossain kirjoituksessa taisinkin mainita että käytiin aivan kesäkuun alussa Santalahdessa leirintäalueella isäni asuntoautolla. Paikka oli todella upea ja ihmiset ystävällisiä. Koirista mukaan reissuun pääsi Choco ja isäni Dogo Argentino Hera. Tämä oli Chocolle ensimmäinen reissu näin asuntoautolla leirintäalueelle.

Tässä muutamia kuvia reissusta (kaikki kuvat on ottanut Kai Karuveha) :

Hera


Choco


Tässä se kivi jonka päälle Choco yritti itse kiivetä, mutta ei ensimmäisellä yrittämällä päässyt, vaan





Hurja vauhti


Pari maisemakuvaa (maisemat oli aivan upeat!)














Hera


Ja lopuksi vielä meidän leiri. Sivuteltta on kylläkin jo purettu pois


Ja laitetaas vielä pari kuvaa Heran luonnetestistä





torstai 20. elokuuta 2009

Kisat Lappeenrannassa

Pariin kertaan Sunnuntaina mietin et kuinka hullu ihmisen pitää olla kun viettää koko päivän koiran kanssa kaatosateessa agilitykisoissa :) mutta mikäs siinä, laji aivan mahtava ja koira nauttii oli keli mikä tahansa :)

Viime sunnuntaina siis kisattiin täällä Lappeenrannassa kolmen startin verran. Kaksi agilityrataa oli Asko Jokisen tuomaroimia ja yksi hyppyrata Elina Hannikaisen tuomaroima. Molemmat tuomarit olivat tehneet todella mukavat ja sujuvan tuntuiset radat.

Ensimmäinen agilityrata meni paremmin kuin hyvin. Rata tuntui heti rataantutustumisesta lähtien erittäin mukavalta ja jouhealta. Fiilis oli hyvä kun radalle Chocon kanssa lähdettiin. Puomi mentiin kahteen kertaan, mutta erittäin hienosti Choco otti kaikki kontaktit :) viimosella kerralla kun puomi suoritettiin radalla, annoin alas-käskyn aavistuksen liian aikasin, sillä Choco tuli erittäin hitaasti alas, mutta pääasia että kontakti otettiin, eikä tullut virheitä. Maaliin tultiin virheittä ja tällä 0-tuloksella sijoituttiin 5!


Toinen agilityrata olikin sitten hieman haastavampi. Ihanneaika oli ERITTÄIN tiukka, sillä erittäin harva koira missään säkäluokassa pääsi alle ihanneajan. Tältä radalta miulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia odotuksia. Tuplanollaa kyllä lähdin hakemaan, mutta rataantutustumisen jälkeen päätin että ei haittaa vaikkei tulisikaan. Lopputulokseksi hylky tältä radalta. Rata muuten oli erittäin mukava ja koira oli kuulolla ja ennenkaikkea kaikki kontaktit otettiin erittäin nätisti!

Kolmas rata oli sitten hyppyrata. Rata vaikutti helpolta, mutta siellä oli ne muutamat haastavat kohdat kyllä. Tältä radalta miulla oli jonkinmoiset odotukset, mutta ei ihan siihen nollaan päästy mitä tavoittelin. Yhdessä kohdassa olin askelen verran jäljessä ja Choco hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan. Hylky siis tältäkin radalta. Hassu juttu, vaikka hylky tuli, oli miulla aivan mahtava olo tän radan jälkeen. Koira nautti niin suunnattomasti kun sai juosta kentän toiselta laidalta toiselle. Oli tuomari nimittäin tehnyt sellaisen radan missä kuuluikin tulla ihan suoraan toisesta päästä toiseen, ilman mitään mutkia :) mukavia tollaset!

Nyt siis ollaan taas yhden nollan verran lähempänä ens kesän SM-kisoja :)

Choco oli kyllä niin ihana taas koko sunnuntai-päivän. Selvittiin ilman mitään turhia rähinöitä ja Choco kyllä nauttii Fedja-sheltin seurasta. Oli ihana nähdä kuinka hyvin Choco tuli kaikilla lenkeillä toimeen Fedjan kanssa :)

Huomenna suuntaamme Chocon kanssa auton nokan kohti Jämsänkoskea ja vietetään viikonloppu siellä. Seuraavat kisat meillä on sitten Ruokolahdella piirinmestaruuskisat :)




lauantai 25. heinäkuuta 2009

Arpapeliä

Juu, näköjään sitä joutuu agilitykisoissakin koettamaan arpaonneaan :)

Käytiin siis Mikkelissä kisaamassa hyvin sateisissa tunnelmissa. Tuomarina molemmissa kisoissa oli Risto Ojanperä, joka vaikutti hyvin mukavalta tuomarilta.

Ensimmäinen rata oli agilityrata, mutta se erikoisuus radassa oli, että se oli KV-kisa. Rata vaikutti aikas kimurantilta kun minit sitä suorittivat, mutta sitten kun oma vuoro tuli ja rata oli ohi, ei se niin hankalalta tuntunutkaan. Tuloksena meille tältä radalta 11.55. Yliaikaa tuli kun jouduin sarjaesteen ottamaan uudestaan. Siitä siis myös kielto ja sitten puolen välin paikkeilla tuli yksi rima myös alas. Sählääminen tais johtua ihan vaan siitä, että rataantutustumisen jälkeen miulla oli lievästi sanottuna kiire. Tajusin rataantutustumisen aikana että ei hittolainen, myöhän lähetään radalle kolmantena ja mie en ollu vieläkään vaihtanu kenkiä enkä kiinnittäny numerolappua takkiin. O-ou.. Rataantutustumisen jälkeen pikajuoksua koiran häkille ja kenkien vaihtoon. Olin just menossa kohti lähtöpaikkaa kun minua jo kuulutettiin radalle. Koira kävi tosi kuumana kun piti juosta suoraan radalle, eikä siinä mitään meidän normi rituaaleja ehtinyt tehdä :) Mutta tulos kumminkin! :)

Toinen rata oli sitten ihan normi agirata. Välistävetoja ja kaks putkea vierekkäin mutkalla mistä sit piti mennä molemmilla kerroilla tietenkin niistä päistä sisään jotka olivat vierekkäin siinä keskellä. Aivan upea rata. Kontaktien kanssa ei sitten minkäänlaista ongelmaa, niinkuin ei kyllä ollut edelliselläkään radalla. Viimeiset välistävedot ja maaliin tuloksella 0! Aivan mahtava fiilis oli radan jälkeen. Koira oli todella upeasti hallussa eikä sinkoillut sinne sun tänne. Oikeastaan ei yhtäkään edes läheltä piti tilannetta tullut koko radan aikana.

No radan jälkeen kävin vähän kävelemässä ja otin Chocon mukaan siihen radanreunalle purkamaan vielä ylimääräisiä höyryjä pois. Ja kyllähän tuo koira sitten räyhäsikin. Sit miulle selvis et pitää käydä uusimassa rata koska miulla ja eräällä toisella koirakolla aivan tismalleen sama aika. Noh, käytiin sitten rata ottamassa uudestaan ja Choco kävi niin kierroksilla kun oli juur hetki sitten radan reunalla haukkunut. Yksi rima tuli alas ja neljänneksi viimesellä esteellä tuli hylky. No voi pahus! Toinen koirakko meni myös radan uudestaan, mutta heillekin tuloksena hyl. Mitäs sitten? No sitten arvottiin kumpi voittaa ja tällä kertaa arpaonni suosi miuta ja Chocoa. Sijoituttiin tiukassa kisassa 3.! Aivan mahtavaa!

Tää oli toinen palkintosija koko meidän 3-luokassa oloaikana. Kolmosissa ollaan kumminkin kisattu vuodesta 2006 lähtien :) kehitystä on siis tapahtunut, sillä edellinen palkintosijoitus oli viime syksynä.

Mutta en voi olla kuin tyytyväinen Chocoon. Treenattu ei olla juurikaan ja koira toimii todella upeasti. On kuulolla ja menee just niin kuin ohjataan :) Aivan mahtavan koiran olen saanut kisa- ja lenkkikaveriksi sekä elämäni koiraksi! :) (tarkennukseksi että Chocohan ei ole miun nimillä, mutta silti se on minulle kuin oma koira!)

Ihanaa oli käydä shoppailemassa myös tuolla kisapaikalla. Näyttely kun oli samassa niin oli myyjiä ilmestynyt myös paikalle. Itselleni ostin punaisen kuoritakin jossa on selässä isolla brodeerattu länderin sivuprofiili ja kuvan päällä lukee Kromfohrländer. Chocolle sitten ostin possun neniä, jotka ei sitten kelvannutkaan ja possun saparoita jotka ovat Chocon suurta herkkua.

Nyt jaloissani makaa tyytyväinen ja väsynyt koira :)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Koiran kymmenen pyyntöä

Löysin eräältä nettisivulta koiran kymmenen pyyntö isännälle/emännälle. Aivan ihana :)



Koiran kymmenen pyyntöä isännälle/emännälle


Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta. Jokainen ero Sinusta merkitsee minulle kärsimystä. Ajattele tätä ennen kuin hankit minut.


Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta.


Isäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta minuun – siitä elän.


Jos olet minuun tyytymätön, älä ole minulle kauan vihainen, äläkä sulje minua sisään rangaistukseksi, sillä sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi – minulla vain SINUT.


Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.


Tiedän, isäntäni miten minua kohtaan käyttäydyt, sitä en unohda koskaan.


Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua. Leukani voisivat satuttaa Sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän.


Ennen kuin haukut minua työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olen pakotettu olemaan liian auringossa (kylmässä) autossa tai saattaahan minulla olla murtunut sydän tai paha mieli.


Isäntäni, huolehdi minusta kun tulen vanhaksi, myös Sinä tulet kerran olemaan vanha.


Rakas Isäntäni: kulje kanssani jokainen matka. Älä koskaan sano: ” En voi nähdä sellaista ” tai ” Sen on tapahduttava poissa ollessani”. Minulle on kaikki helpompaa Sinun kanssasi – myös viimeinen matkani.

KIITOS

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kuvia viikonlopun kisoista

Nyt sain kuviakin tuolta Lappeenrannan sunnuntaisista kisoista.

Kaikki kuvat ovat Anne Lindin ottamia:




























sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

2x hyl ja 0

Juu, ei kovin tulokselliset kisat, mutta koira toimi hyvin ja kahteen rataan olen erittäin tyytyväinen, mutta kolmanteen en ihan niin tyytyväinen.

Kisattiin siis Lappeenrannassa kolme starttia. Kaksi ensimmäistä rataa tuomaroi Jan Vesalehto. Hieman kinkkiset oli radat, mutta kumminkin yllättävän sujuvat ja mukavat. Molemmilla radoilla meni putki puomin ali, mikä aiheutti miulle vähän jännitystä.

Ensimmäinen rata oli hylky. Todella upea rata muuten, mutta yhdessä kohdassa olin kaksi askelta jäljessä ja Choco valitsi väärän putken. Putkia oli siis kaksi vierekkäin. Erittäin sujuvaa menoa ainakin omasta mielestä ja kontaktit täydelliset!! Hyvä Choco!

Toinen rata oli sitten 0. Oon niin tyytyväinen tuohon rataan. Aivan mahtavaa menoa. Tuolta miun mielestä menon pitäisikin tuntua ja näyttää. Kontaktit täydelliset, yhtään rimaa ei tipahtanut ja koira oli kuulolla koko radan ajan. Hankalimmistakin kohdista selvittiin virheittä ja maaliin päästiin -10.11 alle ihanneajan. Ihanneaika oli 44. Sijoitus meillä oli 5. Sijoilla 3-5 olevat koirat pääsivät maaliin saman sekunnin sisään. Voittajalle hävittiin parisen sekuntia, joten ei hullummin, ei hullummin :)

Kolmannen radan tuomaroi sitten Minna Räsänen. Rata vaikutti erittäin helpolta ja mukavalta, mutta silti sieltä hylky kerättiin. Se kyllä ei ollut koirasta johtuvaa, vaan ihan oma ohjaus loppui jo heti ensimmäisen esteen jälkeen :) Ensimmäinen rima tuli alas, joten ajattelin jo siinä vaiheessa että tämä peli menetettiin kyllä. Ja tiedän, näin ei pitäisi koskaan ajatella, mutta loppuradalla pidettiin sitten Chocon kanssa hauskaa!! :) Muurilta tuli kielto kun en riittävästi sitä sinne kääntänyt ja hylky tuli siitä kun Choco ampaisi putken väärään päähän. Koiralla ja ohjaajalla oli kaikesta huolimatta hauskaa, eikä menty loppuun hampaat irvessä! :)

Nyt pidetään kuukauden verran kisataukoa ja sitten olisi tarkoitus lähteä 25.7. Mikkeliin kokeilemaan miten siellä pärjätään :) On se agility mukava laji vaikkei aina pärjäisikään! ;)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Lomailua, ontumista ja haavan hoitoa

Näin meillä siis tällä hetkellä :)

Miulla alko loma tuossa pari viikkoa sitten. Lähdimme isäni, Pinjan ja Chocon kanssa Santalahden lomakylään kokeilemaan elämää asuntoautossa. Isäni siis osti viime syksynä asuntoauton millä on hyvä reissailla.

Santalahden lomakylä oli erittäin kaunis ja viihtyisä paikka. Yllättävän rauhallista siellä oli, mutta kait ihmiset sitten ovat töissä viikolla eikä kaikki lomaile yhtäaikaa :) Tämä oli Chocolle ensimmäinen kerta retki leirintäalueelle asuntoautolla. Isäni Dogo Argentino Herakin oli mukana reissussa, mutta Hera onkin jo vanha tekijä näissä leirintäjutuissa :)

Ensimmäinen ilta meni leiriä pystytellessä ja minigolfia pelaillessa. Oli kyllä mukavaa pelata minigolfia pitkästä aikaa, vaikka menihän siellä radalla pitkään kun oli ihan muutama muukin pelailemassa samaan aikaan :)

Seuraavana päivänä suunnattiin sitten koirien kanssa lenkille luontopolulle. Kahteen kertaan jouduttiin luontopolku kiertämään kun ensimmäisellä kerralla unohtui kamera autolle. Erittäin kauniit maisemat oli. Ihania kallioita ja mukavat näkymät merelle. Siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Toisen kerran kun luontopolulle lähdettiin ja se kamerakin oli mukana, yritettiin ottaa Chocosta kuvia yli 2-metrisen kiven edessä, mutta Choco oli sitä mieltä että hän haluaa olla kuvattavan kiven päällä, koska mie kun yritin Chocoa pyytää siihen kiven eteen, hyppäsi Choco komealla loikalla kiven kylkeen ja yritti kiivetä ylös. Pahus vaan kun ei ihan onnistunut ja Choco lähtikin valumaan kiven kylkeä pitkin alas niin, että jaloista vuoti verta ja kauheat karvatupot jäi kiven kylkeen. No, ei kun uudestaan yritin ottaa Chocoa kiven eteen, mutta edelleen se yritti kiivetä kiveä pitkin ylös ja tällä kertaa myös onnistui. Niin saatiin kuvia Chocosta yli 2-metrisen kiven päällä. Iskä kyllä autto Chocon alas sieltä kiveltä ettei nyt sentäs ite sieltä alaskin hypänny. Hullu koira, ei voi muuta sanoa :)

Kotkasta suunnattiin sitten Jämsänkoskelle isäni luokse. Siellä odottelikin Obi-dogo joka oli iloinen nähdessään Chocon. Koskella sitten treenailtiin oikein urakalla. Perjantaina, sunnuntaina ja tiistaina käytiin agilityä treenaamassa. Mie olen erittäin tyytyväinen treeneihin. Choco meni todella upeasti vaikka olikin yli kuukauden tauko takana :)

Loma meni erittäin hienosti aina torstai-iltaan asti. Choco aikansa Heraa ärsytti. Murisi, ärisi ja isotteli kunnes Heralla paloi pinna ja tappeluhan siitä syntyi, yllätys yllätys. Ei muuten ollu ensimmäinen kerta, ja uskallan väittää että ei myöskään viimeinen.

Hera oli jo Chocosta päästänyt irti kun Tiina huusi kovaan ääneen että irti, mutta Choco ei niin helposti luovuta. Että voi pieni koira olla tyhmä ja uhitella tuolla tavalla itseään monta kertaa isommille koirille.

Noh, tappelun seurauksena Choco kävelee juuri ja juuri neljällä jalalla. Kainaloon tuli reikä, mikä ei sinänsä ole kipeä, mutta sen vieressä oleva kauhean iso mustelma on kipeä, mikä haittaa myöskin liikkumista. Nyt sitten hoidellaan haavaa huuhdellen ja aloe vera -geeliä käyttäen. Choco on myöskin täyslevossa. Pissalla saa ulkona käydä, mutta ei mitään muuta. Saas nähdä kuinka meidän loppukuun kisojen käy! Pääasia kumminkin että koira paranee ennalleen :)

Että sellainen loma meillä oli. Choco siis leikki hengellään sekä Santalahdessa että Jämsänkoskella :) Nuo Heran kanssa tulevat tappelut johtuvat ihan vain Chocon pirun isosta egosta. Milläköhän sitä sais pienennettyä? ;)

Kuvia reissusta olisin laittanut jo nyt, mutta kaikki kuvat ovat edelleen Jämsänkoskella isäni tietokoneella, joten se asia nyt lykkääntyy hieman :)

lauantai 30. toukokuuta 2009

Choco mätsärissä

Juu, niinhän siinä kävi että Choco pääsi viime sunnuntaina pitkästä aikaa mätsäriin. En edes muista koska viimeksi olisi koiruus mätsärissä käynyt. Iida halusi viedä jonkun koiran kehää, ja kun tuo toinen koiruus oli jo "varattu", niin annoin Chocon Iidan esiteltäväksi.

Hienosti Choco kehässä liikkui. Iida kun ensi kertaa oli kehässä niin taisi vähän jännittää, mutta silti meni todella upeasti. Chocon pöytäkäyttäytymistä jännitin itse eniten, mutta yllättävän hienosti Choco antoi tuomarin katsoa hampaat. Hieman yritti päätä kääntää pois, mutta luovutti sitten kun huomasi että se tuomari ne hampaat katsoo! :)

Loppujen lopuksi Choco olikin veteraanien 4. Hienoa Iida ja Choco!

Noh, pääsihän Choco kyllä agiliitämäänkin tuolla mätsärin ohella. Tapahtuman järjestäjä Steinerkoulu pyysi Lappeenrannan Agility Urheilijoilta agilitynäytöstä, ja mehän tottakai suostuttiin. Ei ihan kyllä homma siellä toiminut, mutta näytökset saatiin pidettyä ja Choco sai samalla hyvää treeniä. Josko sitä kesäkuun lopussa uskaltautus kisaamaan taas pitkästä aikaa :)

Ensi viikon alussa lähdetäänkin reissuun. Tai Ana jää kotiin, mutta Choco pääsee opettelemaan asuntoauto elämää kun iskä tulee hakemaan meitä maanantaina ja tiistaina lähdetään sitten autoilemaan. Perjantaina viimeistään olisi tarkoitus mennä Jämsänkoskelle ja siellä sitten aattelin ottaa oikein kunnon tehotreeniä agilityssä. Jos muutamana päivänä kävis treenailemassa ja taisinhan mie lupautua pitämään jonkinmoista agilitykurssiakin siellä :)

lauantai 23. toukokuuta 2009

Choco ja vuoden vanha Ana

Kerrotaanpas nyt hieman Chocon ja Anan ensimmäisestä vuodesta yhdessä.

Ensin hieman taustaa. Anahan syntyi 23.5.2008 Mikkelissä Fannimerin kennelissä. Meille Ana muutti 13.7.2008.

Kotipihaan kun saavuttiin Mikkelin reissulta hain Chocon tutustumaan Anaan, mutta eihän tuo koiruus ollu sitä huomaavinaankaan. Katseli ihan muuaalle, ja hyvä ettei Anaa tallonut allensa kun ei yhtään voinut katsoa alaspäin.

Sisällä Choco oli sitä mieltä että mitä hittoa tuo pentu tekee HÄNEN kodissaan ja HÄNEN pedillään. Olihan Analla omakin peti, mutta eihän se ole yhtä kiva kuin se missä on jo toisen koiran hajuja enemmän :) ja tottakai toisen oma on aina parempi kuin se mikä itselle on tarkoitettu ;) Choco kyllä hyvin väisteli Anaa, vaikka mie olisin toivonut asian olevan ehkä toisinpäin. Nimittäin jos Choco makasi omalla pedillään ja Ana oli menossa siihen myös, lähti Choco pois ja näinollen Ana sai nukkua Chocon pedillä.

Muutaman murahduksenkin Ana taisi ensimmäisenä iltanaan kuulla ja sitä samaa on jatkunut tähän päivään saakka. Ei olisi päivää ettei Choco jostain Analle suutu. Tosin miun mielestä tuo ärinä ja murina on ihan turhanpäivästä lätinää. Ana vaan on niin kiltti että heittää vaan selälleen Chocon eteen kun se murahtaa.

Alussa yritin saada koiria samaan kuvaan, mutta tämän lähemmäksi ei Choco suostunut Anaa menemään. Samalla näkee myös koirien kokoaeroa. Nykysin ne kyllä on lähes samankokoiset. Voi parin millin ero ehkä olla, mutta ihan selvä medihän tuo Ana onneksi on :)

Tässä kuvassa Ana toista päivää meillä

(Huomatkaa tuo Chocon hyvinkin murhaava katse ;) )

Tämä kuva viime vuoden syyskuulta


Tämä kuva taasen joulukuulta


Ja tänään tilanne tämä :)




Päivästä toiseen tuntui koirien yhteiselo olevan aivan samanlaista. Choco ei Anaa ollut huomaavinaankaan ja hieman äristiin ja puristiin. Minkäänlaista leikkiä ei koirilla Anan pikkupentu vaiheessa ollut, koska Chocohan on tunnetusti niin tylsä ettei leikkiä osaa. Eihän se ymmärrä mistään leluista yhtään mitään, eikä oikein koskaan ole osannut muiden koirienkaan kanssa leikkiä. Ainahan se on poliisina välissä kun muut leikkii, mutta ei osaa osallistua leikkiin mukaan.

Ana kun hieman kasvoi, alkoi koirilla olemaan takaa-ajoleikkejä. Aluksi Ana ei niistä tykännyt kun Choco nyt oli vähän kovakourainen. Aina kun Anan sai kiinni, oli kiva vähän pentua pöllyyttää ja sen jälkeen Ana pinkoikin karkuun minkä jaloistaan pääsi. Nykysin on kyllä mukava katsella kun koirat päästää metsässä irti, juostaan pari kiekkaa kilpaa ja äristään länderimäistä leikkiärinää. Sen jälkeen enää on kyllä turha yrittää saada Chocoa enää juoksemaan. Välillä se saattaa innostua, mutta useimmiten ensimmäisten pyrähdysten jälkeen on huomattavasti mukavampi vain haistella ja kulkea omaa tahtia eteenpäin. Kaippa siitä on jo vanha tulossa :)

Se hyvä puoli tuossa on kun Choco ei leluilla tykkää leikkiä että ei niistä ainakaan tule mitään riitaa koirien kesken. Kyllä Ana saa ihan rauhassa leluillaan yksin leikkiä. Välillä kyllä pitää Chocon murahtaa jos Anan leikit meinaa liian rajuiksi käydä tai sitten jos se tulee liian lähelle leikkimään :)

Kyllä tuo Ana vaan on ihan mahottoman ihana! Luonteeltaan todella mahtava. Ei pelkää juuri mitään ja kaikki ihmiset ovat ihania. Ja odottakaahan vain agilityssä medikoirat. Täältä tulee melkonen tykki radoille! :) Voi kyllä että tuo tuleva uusi ohjaaja voi olla hieman hukassa nopean koiran kanssa aivan niinkuin minäkin aina välillä Chocon kanssa! :D

Me Chocon kanssa onnittelemme kaunista ja ihanaa Anaa 1-vuotis synttäreiden kunniaksi!!!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Heran luonnetesti

Juu, siis tämä luonnetesti oli jo 26.4., mutta siitä kirjoittaminen on hieman jäänyt :)

Himoksessa järjestettiin 26.4. joku luonnetestituomareiden koulutustilaisuus, ja siten Heralle tuli mahdollisuus osallistua kyseiseen testiin. Epävirallinenhan tuo oli, mutta ei Heran kanssa ole asiaa viralliseen testiin kun korvat on typistetty :/ Oli kyllä mukava saada tietää ehkä hieman lisää Herasta. Herahan on käynyt myös ruotsalaisen MH-testin, mutta nyt on sitten tulokset molemmista :)

Alunperin Tiinan piti Hera tuonne luonnetestiin viedä, mutta töidensä takia jäi sitten väliin ja näinollen mie sain mahdollisuuden viedä Heran sinne. Pitkään haaveilin että olisin Chocon luonnetestiin vienyt, mutta nyt jo ikä tuli vastaan, mutta pääsinpä kuitenkin Heran kanssa testiä kokeilemaan.

Paikalle kun mentiin, oli kaikki jo testipaikalla valmista. Tuomaria taisi hieman Heran kanssa "leikkiminen" jännittää kun käski laittaa pannan niin tiukalle kuin mahdollista. Itestä tuntu että panta ei edes pyöriny Heran kaulassa sen jälkeen, mutta ymmärsin kyllä tuomarin mahdollisen pelon :)

En nyt tarkkaa suoritusjärjestystä muista, mutta ensiksi tuomari leikki koiran kanssa. Lähtihän Hera leikkimään, mutta ei niin kovin innoissaan asiasta ollut. Saatto kepistä välillä päästää irti ja miettiä että leikkiskös vielä. Tuomari kumminkin koiraa kehui, mutta huomautti myös koiran aika-ajoin tulevasta "innottomuudesta". Mutta sellainen Hera on :)

Kelkka oli kyllä jännä juttu :) tai no, miten sen nyt ottaa. Jos koira ensin muutaman kerran haukahtaa ja sen jälkeen menee jo muina miehinä kelkan luo, ei varmaan kovin jännä juttu kumminkaan ollut. Maasta ilmaan pompahtava haalari ei paljoa koiraa hätkäyttäny. Hera katto ihan siihen malliin että jaa, tuollanen juttu tuolta tuli ja jatko matkaansa eteenpäin. Tynnyrissäkään ei ollut mitään pelottavaa. Hera vaan vilkaisi taakseen ryminän alettua ja kävi tynnyriä haistamassa ja that's it.

Sitten toinen tuomareista yritti "hyökätä" miun kimppuun. Hera oli oikein esimerkillinen dogo. Ei minkäänlaista halua hyökätä tuomarin kimppuun. Haukkui miun vierellä kyllä kokoajan, mutta hihna löysällä, eikä minkäänlaista tarvetta "hyökkiä" tuomaria kohti. Tästä Hera sai todella paljon kehuja. Tuomarin mielestä näin kuuluu toimiakin :)

Pimeä huone oli ehkä koko testin hauskin juttu :D Hera kun tunnetusti on melkoinen blondi, oli tästä odotettavissa erittäin hauska osuus. Mie menin tolpan taakse nojatuoliin istumaan ennenkuin Hera päästettiin huoneeseen. Ihan yllättävän hyvin Hera lähti miuta haeskelemaan, mutta jossain vaiheessa epätoivo yllätti koiran. Hera yritti haukkumalla saada apua, mutta tuomarit oli tylsiä eikä auttaneet toista hädässä ;) Hera rymisteli niin kovaa ettei edes miun niiskautuksia tai kuiskauksia kuullut, mutta loppujen lopuksi mie sitten sieltä nojatuolista löydyinkin.

Seuraavaksi koira piti jättää seinään kiinni ja miun mennä piiloon. Toinen tuomareista "hyökkäsi" koiraa kohti ja arvioi kuinka koira reagoi. Hera olisi kovasti halunnut lähteä miun perään kun oli kuulemma yrittänyt hihnaa purra poikki, mutta pysyi kumminkin seinässä kiinni. Hihna oli niin lyhyt että Hera ei mahtunut kääntymään vaan joutui kokoajan seistä kylki kiinni seinässä :/ Tuomari hyökkäs, Hera haukkui ja sen jälkeen tuomari jo silittelikin koiraa. Mie tätä osiota vähän jännitin, kun tiesin että "hyökkäyksen" jälkeen tuomari menee koiraa silittämään. Mie kun tulin piilosta, oli siis tuomari Heran luona, mutta Hera ei oikein tainnut tilanteesta tykätä kun seisoi selkä kohti tuomaria. Ei kumminkaan tuomaria syönyt :)

Viimeisenä osiona oli ampuminen ja siitäkään Hera ei ollut moksiskaan. Ensimmäisen laukauksen jälkeen Hera katteli äänentulon suuntaan ja näytti miettivän että ketähän ammuttiin. Toisen laukauksen kohdalla Hera vaan istuskeli ja katteli lintuja :)

Tässä vielä pisteet:

Toimintakyky +2 (hyvä)
Terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)
Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)
Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
Temperamentti +3 (vilkas)
Kovuus +3 (kohtuullisen kova)
Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)
Pisteet yht. 208

Hera sai todella paljon kehuja luonteestaan. Hera ei missään vaiheessa paineistunut testin aikana koska arvostelun kuuntelun aikana makoili maassa ja katseli ketä yleisöstä löytyy. Alussa koira nuoli tuomarin naaman ja korvat. On Hera vaan niin ihana koira!

Kuvia ja videota en testistä ole vieläkään saanut, mutta tässä pari kuvaa Herasta viime kesältä.




keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Tunnustusta, tunnustusta..


Saatiin tällainen mukava tunnustus Leevin, Laran ja Rucan blogista :) Kiitos erittäin paljon ;)

Ja kuten säännöt vaativat, annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

1. Karoonan
2. Kiara
3. Welmuset

Awardin säännöt:
1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.


sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Choco 8-vuotta!!

Onpas aika mennyt huisin nopeasti. Choco on jo 8-vuotias! Vasta hetki sittenhän se oli pieni pallero joka kirmaili sisaruksiensa kanssa meidän takapihalla.

Paljon onnea Rakas Choco! Olet minulle erittäin tärkeä!

Mitään erityistä muutosta en kyllä Chocossa ole iän tulon myötä huomannut, mutta hieman köpö siitä on tullut. Rappuset mennään ylös todella rauhallisesti ja ulkonakaan ei kyllä kauhiasti mitään turhia kiekuroita tehdä. Anan kanssa on kiva välillä juosta kilpaa, mutta muuten on kiva vaan mennä omaa tahtia eteenpäin.

Nyt kun lumet suli ja aurinko paistaa, on Choco onnellinen. Ulkona on kiva köllötellä koko päivä ja ottaa aurinkoa. Mie yritän sitä välillä siirtää varjoon, mutta takaisin saan vain vihaisen mulkaisun ja niinhän tuo tepastelee takaisin auringon paisteeseen :)

Agility sujuu vielä vallan mainiosti, mitä nyt ohjaaja on hukassa aina välillä :)

Mitään erityisiä synttärikuvia en jaksanut alkaa ottamaan, mutta tässä pari räpsäisyä tältä päivältä







Pihalla nautiskeltiin auringon lisäksi myös herkkuluusta.

Anakin sai omansa



Toivotamme Chocon kanssa kaikille sisaruksille oikein mahtavaa syntymäpäivää!! Toivomme myös kaikille monia hyviä vuosia vielä lisää! Myös pilven reunalle matkannut Siiri-sisko on ikuisesti ajatuksissamme!