lauantai 25. heinäkuuta 2009

Arpapeliä

Juu, näköjään sitä joutuu agilitykisoissakin koettamaan arpaonneaan :)

Käytiin siis Mikkelissä kisaamassa hyvin sateisissa tunnelmissa. Tuomarina molemmissa kisoissa oli Risto Ojanperä, joka vaikutti hyvin mukavalta tuomarilta.

Ensimmäinen rata oli agilityrata, mutta se erikoisuus radassa oli, että se oli KV-kisa. Rata vaikutti aikas kimurantilta kun minit sitä suorittivat, mutta sitten kun oma vuoro tuli ja rata oli ohi, ei se niin hankalalta tuntunutkaan. Tuloksena meille tältä radalta 11.55. Yliaikaa tuli kun jouduin sarjaesteen ottamaan uudestaan. Siitä siis myös kielto ja sitten puolen välin paikkeilla tuli yksi rima myös alas. Sählääminen tais johtua ihan vaan siitä, että rataantutustumisen jälkeen miulla oli lievästi sanottuna kiire. Tajusin rataantutustumisen aikana että ei hittolainen, myöhän lähetään radalle kolmantena ja mie en ollu vieläkään vaihtanu kenkiä enkä kiinnittäny numerolappua takkiin. O-ou.. Rataantutustumisen jälkeen pikajuoksua koiran häkille ja kenkien vaihtoon. Olin just menossa kohti lähtöpaikkaa kun minua jo kuulutettiin radalle. Koira kävi tosi kuumana kun piti juosta suoraan radalle, eikä siinä mitään meidän normi rituaaleja ehtinyt tehdä :) Mutta tulos kumminkin! :)

Toinen rata oli sitten ihan normi agirata. Välistävetoja ja kaks putkea vierekkäin mutkalla mistä sit piti mennä molemmilla kerroilla tietenkin niistä päistä sisään jotka olivat vierekkäin siinä keskellä. Aivan upea rata. Kontaktien kanssa ei sitten minkäänlaista ongelmaa, niinkuin ei kyllä ollut edelliselläkään radalla. Viimeiset välistävedot ja maaliin tuloksella 0! Aivan mahtava fiilis oli radan jälkeen. Koira oli todella upeasti hallussa eikä sinkoillut sinne sun tänne. Oikeastaan ei yhtäkään edes läheltä piti tilannetta tullut koko radan aikana.

No radan jälkeen kävin vähän kävelemässä ja otin Chocon mukaan siihen radanreunalle purkamaan vielä ylimääräisiä höyryjä pois. Ja kyllähän tuo koira sitten räyhäsikin. Sit miulle selvis et pitää käydä uusimassa rata koska miulla ja eräällä toisella koirakolla aivan tismalleen sama aika. Noh, käytiin sitten rata ottamassa uudestaan ja Choco kävi niin kierroksilla kun oli juur hetki sitten radan reunalla haukkunut. Yksi rima tuli alas ja neljänneksi viimesellä esteellä tuli hylky. No voi pahus! Toinen koirakko meni myös radan uudestaan, mutta heillekin tuloksena hyl. Mitäs sitten? No sitten arvottiin kumpi voittaa ja tällä kertaa arpaonni suosi miuta ja Chocoa. Sijoituttiin tiukassa kisassa 3.! Aivan mahtavaa!

Tää oli toinen palkintosija koko meidän 3-luokassa oloaikana. Kolmosissa ollaan kumminkin kisattu vuodesta 2006 lähtien :) kehitystä on siis tapahtunut, sillä edellinen palkintosijoitus oli viime syksynä.

Mutta en voi olla kuin tyytyväinen Chocoon. Treenattu ei olla juurikaan ja koira toimii todella upeasti. On kuulolla ja menee just niin kuin ohjataan :) Aivan mahtavan koiran olen saanut kisa- ja lenkkikaveriksi sekä elämäni koiraksi! :) (tarkennukseksi että Chocohan ei ole miun nimillä, mutta silti se on minulle kuin oma koira!)

Ihanaa oli käydä shoppailemassa myös tuolla kisapaikalla. Näyttely kun oli samassa niin oli myyjiä ilmestynyt myös paikalle. Itselleni ostin punaisen kuoritakin jossa on selässä isolla brodeerattu länderin sivuprofiili ja kuvan päällä lukee Kromfohrländer. Chocolle sitten ostin possun neniä, jotka ei sitten kelvannutkaan ja possun saparoita jotka ovat Chocon suurta herkkua.

Nyt jaloissani makaa tyytyväinen ja väsynyt koira :)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Koiran kymmenen pyyntöä

Löysin eräältä nettisivulta koiran kymmenen pyyntö isännälle/emännälle. Aivan ihana :)



Koiran kymmenen pyyntöä isännälle/emännälle


Elämäni kestää ehkä kymmenen tai kaksitoista vuotta. Jokainen ero Sinusta merkitsee minulle kärsimystä. Ajattele tätä ennen kuin hankit minut.


Anna minulle aikaa käsittää mitä vaadit minulta.


Isäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamusta minuun – siitä elän.


Jos olet minuun tyytymätön, älä ole minulle kauan vihainen, äläkä sulje minua sisään rangaistukseksi, sillä sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi – minulla vain SINUT.


Puhu joskus kanssani. Vaikka en täysin ymmärrä sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.


Tiedän, isäntäni miten minua kohtaan käyttäydyt, sitä en unohda koskaan.


Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua. Leukani voisivat satuttaa Sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän.


Ennen kuin haukut minua työssäni haluttomaksi, vastahakoiseksi tai laiskaksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olen pakotettu olemaan liian auringossa (kylmässä) autossa tai saattaahan minulla olla murtunut sydän tai paha mieli.


Isäntäni, huolehdi minusta kun tulen vanhaksi, myös Sinä tulet kerran olemaan vanha.


Rakas Isäntäni: kulje kanssani jokainen matka. Älä koskaan sano: ” En voi nähdä sellaista ” tai ” Sen on tapahduttava poissa ollessani”. Minulle on kaikki helpompaa Sinun kanssasi – myös viimeinen matkani.

KIITOS