Mie oon tässä kolmen kuukauden aikana törmännyt usein kysymykseen "miksi espanjanvesikoira?". Usein kysymykselle perustelu on ollut: "en olisi ikinä kuvitellut että ottaisin länderin jälkeen vesikoiran". Vastausta kyseiseen kysymykseen en ole oikein suoraan osannut sanoa, ja asiaa olen itsekin pohtinut.
Miehän olin miettinyt uutta rotua jo parisen vuotta ennen Stellan tuloa. Agilitykisoissa katselin eri koiria radalla ja radan ulkopuolella ja mietin olisiko tuo minun seuraava koirani. Moni rotu vaikutti kiehtovalta, mutta ei sitten kuitenkaan omalta. Bordercollieita ja Belgianpaimenkoiria on paljon agilityssä, mutta jotenkin en vain näe itseäni sellaisen omistajana - ainakaan vielä. Toista Kromfohrländeriä en uskaltanut ottaa niiden terveystilanteen takia. Minikoiria en edes katsellut, sillä en halua itselleni niin pientä koiraa ;) muutenkin oli vielä monia rotuja joita en itselleni ottaisi. Jälkeenpäin tajusin kuinka monesti silmäni tarttuivat Espanjanvesikoiriin. Monet oli sähäköitä radalla, mutta radan ulkopuolella otettiin lunkisti, juuri niin kuin pitääkin :)
Rupesin sitten ottamaan enemmän selvää perroista ja se alkoi tuntumaan enemmän ja enemmän miulle sopivalta. Olin pariin kasvattajaan yhteydessä ja kyselin lisää ja heidän kertoman perusteella uskalsin kysellä jo tulevista pentueista :) ensimmäisten kyselyiden aikaan jarruna toimi äitini, joka ei kotiinsa kolmea koiraa halunnut. Lokakuun alussa muutin sitten omaan asuntoon ja ajattelin että jospa kotiudutaan Chocon kanssa hetki ja sitten katsotaan uudelleen.
Asiat ei mene aina suunnitelmien mukaan, ja jo lokakuun puolen välin paikkeilla kasvattaja soitti ja kysyi kiinnostaako ruskea, pitkähäntäinen ja erittäin energinen narttupentu! Siinä vaiheessa en kauaa miettinyt, vaan ilmoitin että tottakai!
Parisen viikkoa jouduin odottamaan ennenkuin pääsin Stellaa hakemaan, mutta hyvää kannatti odottaa ;) Hain Stellan luokseni ensin koeajalle, jotta tietäisin soveltuuko se minulle. Yritin touhuilla Stellan kanssa kaikkea mahdollista ja kierrellä monissa eri paikoissa jotta saisin parhaan mahdollisen kuvan pennusta. Stella reagoi kaikkeen loistavasti, eikä pelännyt mitään muuta kuin isoja koiria.
Parin viikon yhteiselon jälkeen sitten soittelin kasvattajalle ja sanoin että tämä on loistava koira, ja se jää kyllä miun luokse!
Stellan kanssa ollaan käyty agilityhallilla ottamassa vähän alkeita leikin varjolla. Verkkokeppejä, putkea, kontakteja ja hyppyjä ilman rimaa. Stella on erittäin nopea oppimaan uusia asioita ja nykyisin se jo keskittyy upeasti työn tekoon. Viikko sitten käytiin Kana-areenalla touhuilemassa, eikä neiti ollut moksiskaan uusista esteistä, ihmisistä eikä ihan uudesta paikastakaan.
Pari viikkoa sitten miulta hajos auto, eikä olla päästy hallille touhuilemaan, ollaan vähän tokoiltu kotona. Stella kyllä nauttii kaikesta työnteosta, joten saa nähdä mitä lajeja tulevaisuudessa harrastetaan. Toivottavasti meidän ykköslajiksemme tulisi agility ja muita katsotaan sitten siinä ohella :) jossain vaiheessa toivoisin että päästäisiin ainakin BH-kokeeseen, luonnetestiin sekä spanieleiden taipumuskokeeseen.
Espanjanvesikoira on tuntunut tähän asti ainakin ihan nappivalinnalta, enkä kadu rodunvaihdostani hetkeäkään! Olen erittäin kiitollinen että sain mahdollisuuden ottaa Stellan luokseni :) Suuren suuret kiitokset Juusolle ja Marikalle!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti