Ensin hieman taustaa. Anahan syntyi 23.5.2008 Mikkelissä Fannimerin kennelissä. Meille Ana muutti 13.7.2008.
Kotipihaan kun saavuttiin Mikkelin reissulta hain Chocon tutustumaan Anaan, mutta eihän tuo koiruus ollu sitä huomaavinaankaan. Katseli ihan muuaalle, ja hyvä ettei Anaa tallonut allensa kun ei yhtään voinut katsoa alaspäin.
Sisällä Choco oli sitä mieltä että mitä hittoa tuo pentu tekee HÄNEN kodissaan ja HÄNEN pedillään. Olihan Analla omakin peti, mutta eihän se ole yhtä kiva kuin se missä on jo toisen koiran hajuja enemmän :) ja tottakai toisen oma on aina parempi kuin se mikä itselle on tarkoitettu ;) Choco kyllä hyvin väisteli Anaa, vaikka mie olisin toivonut asian olevan ehkä toisinpäin. Nimittäin jos Choco makasi omalla pedillään ja Ana oli menossa siihen myös, lähti Choco pois ja näinollen Ana sai nukkua Chocon pedillä.
Muutaman murahduksenkin Ana taisi ensimmäisenä iltanaan kuulla ja sitä samaa on jatkunut tähän päivään saakka. Ei olisi päivää ettei Choco jostain Analle suutu. Tosin miun mielestä tuo ärinä ja murina on ihan turhanpäivästä lätinää. Ana vaan on niin kiltti että heittää vaan selälleen Chocon eteen kun se murahtaa.
Alussa yritin saada koiria samaan kuvaan, mutta tämän lähemmäksi ei Choco suostunut Anaa menemään. Samalla näkee myös koirien kokoaeroa. Nykysin ne kyllä on lähes samankokoiset. Voi parin millin ero ehkä olla, mutta ihan selvä medihän tuo Ana onneksi on :)
Tässä kuvassa Ana toista päivää meillä
(Huomatkaa tuo Chocon hyvinkin murhaava katse ;) )
Tämä kuva viime vuoden syyskuulta
Tämä kuva taasen joulukuulta
Ja tänään tilanne tämä :)
Päivästä toiseen tuntui koirien yhteiselo olevan aivan samanlaista. Choco ei Anaa ollut huomaavinaankaan ja hieman äristiin ja puristiin. Minkäänlaista leikkiä ei koirilla Anan pikkupentu vaiheessa ollut, koska Chocohan on tunnetusti niin tylsä ettei leikkiä osaa. Eihän se ymmärrä mistään leluista yhtään mitään, eikä oikein koskaan ole osannut muiden koirienkaan kanssa leikkiä. Ainahan se on poliisina välissä kun muut leikkii, mutta ei osaa osallistua leikkiin mukaan.
Ana kun hieman kasvoi, alkoi koirilla olemaan takaa-ajoleikkejä. Aluksi Ana ei niistä tykännyt kun Choco nyt oli vähän kovakourainen. Aina kun Anan sai kiinni, oli kiva vähän pentua pöllyyttää ja sen jälkeen Ana pinkoikin karkuun minkä jaloistaan pääsi. Nykysin on kyllä mukava katsella kun koirat päästää metsässä irti, juostaan pari kiekkaa kilpaa ja äristään länderimäistä leikkiärinää. Sen jälkeen enää on kyllä turha yrittää saada Chocoa enää juoksemaan. Välillä se saattaa innostua, mutta useimmiten ensimmäisten pyrähdysten jälkeen on huomattavasti mukavampi vain haistella ja kulkea omaa tahtia eteenpäin. Kaippa siitä on jo vanha tulossa :)
Se hyvä puoli tuossa on kun Choco ei leluilla tykkää leikkiä että ei niistä ainakaan tule mitään riitaa koirien kesken. Kyllä Ana saa ihan rauhassa leluillaan yksin leikkiä. Välillä kyllä pitää Chocon murahtaa jos Anan leikit meinaa liian rajuiksi käydä tai sitten jos se tulee liian lähelle leikkimään :)
Kyllä tuo Ana vaan on ihan mahottoman ihana! Luonteeltaan todella mahtava. Ei pelkää juuri mitään ja kaikki ihmiset ovat ihania. Ja odottakaahan vain agilityssä medikoirat. Täältä tulee melkonen tykki radoille! :) Voi kyllä että tuo tuleva uusi ohjaaja voi olla hieman hukassa nopean koiran kanssa aivan niinkuin minäkin aina välillä Chocon kanssa! :D
Me Chocon kanssa onnittelemme kaunista ja ihanaa Anaa 1-vuotis synttäreiden kunniaksi!!!
Hihi... Noissa kuvissa hyvin huomaa että jotenkin ajanmyötä Choco on mennyt kuvissakin lähemmäksi Anaa. Ensimmäisestä viimeiseen kuvaan, kun katsoo. :)
VastaaPoista