Uuden blogin löydät oheisen linkin takaa:
RetoStella
tiistai 2. lokakuuta 2012
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Elämää yhden koiran kanssa
Eipäs olekaan tullut pitkiin aikoihin kirjoiteltua mitään. Mutta eipä meillä ole kyllä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Chocon leikkaushaava parani erinomaisesti ja muutenkin koira toipui operaatiosta todella hyvin.
Pieniä muutoksia Chocossa kuitenkin on tapahtunut silmän poiston jälkeen. Tasapaino on aina välillä melko huono ja lisäksi mummeli on ruvennut silloin tällöin törmäilemään niin ihmisiin kuin huonekaluihinkin. Näistä molemmista jutuista eläinlääkäri kyllä varoittelikin leikkauksen jälkeen. Viime aikoina on kyllä ilmennyt muitakin muutoksia jotka saivat miut miettimään että nauttiiko Choco enää elämästään miun kanssa niin paljon kuin vanhan koiran kuuluisi nauttia. Paljon tulee reissailtua ja aika paljon vietän aikaa muualla kuin kotona, koirat tietty aina mukana. Choco kuitenkin alkoi näyttämään stressaantumisen oireita, vaikka kyläiltiinkin Chocollekin tutuissa paikoissa. Yhtäkkiä koira tuntui unohtavan kaikki vanhat tutut ja haukkui tutuille ihmisille ihan siihen tyyliin ettei muka olisi ikinä kyseisiä ihmisiä nähnyt. Autossa stressaaminenkin valitettavasti palasi. Chocohan oli nuorempana erittäin kova stressaamaan automatkoilla, mutta jossain vaiheessa stressi hellitti ja koira tuntui viihtyvän autossa oikein hienosti, usein nukkui kaikki automatkat. Nykyisin Choco aloittaa vapinan ja läähättämisen jo siinä vaiheessa kun näkee miun ottavan autonavaimen naulakosta samalla kun lähdetään ulos, eikä mummo mielellään suostu autoon menemään. Eli Choco aloitti stressaamisen niin kyläpaikoissa kuin autossakin. Ja kyläillessä stressaaminen ilmenee jatkuvana levottomuutena ja jatkuvasta edestakaisin ravaamisesta sitten taas seuraa varsinkin takapään vapina. Ei taida enää vanhusen kroppa kestää jatkuvaa liikkeessä oloa.
Kotioloissa ja lenkeillä Choco on rauhallinen ja oma itsensä, mutta heti kun mennään johonkin muualle alkaa stressaaminen. Asiaa käsiteltiin ja pyöriteltiin paljon monien ihmisten kanssa ja mietittiin mikä olisi vanhuselle paras ratkaisu. Haluan että Choco saa viettää eläkepäivänsä rauhallisessa ympäristössä ilman turhaa stressiä ja hötkyilyä. Itkin ja mietin mikä olisi fiksuinta ja loppujen lopuksi päädyttiin siihen että kokeillaan miten Choco sopeutuu takaisin elämään Anan kanssa äidin luona. Noh, Chocohan on kotiutunut sinne loistavasti. Luulen että miulle tää asia on paljon paljon hankalampi kuin Chocolle. Äidin luona Choco saa nauttia rauhallisista päivistä, pitkistä lenkeistä ilman ympärillä riekkuvia nuoria koiria ja tietty täydestä ruokakupista ;) miun tekis niin mieli hakea Choco takaisin kotiin kun ikävä on äärettömän suuri, mutta ehkä tätä asiaa pitää miettiä enemmän järjellä kuin tunteella! Tiedän, että Choco nauttii tällä hetkellä olostaan täysin rinnoin kun saa olla rauhassa. Miun kanssa taas koittaa paluu entiseen, vauhdikkaaseen elämään. Noh, ehkä tätä asiaa pohditaan vielä ja mietitään mikä olisi kaikkien mielestä paras ratkaisu. Kyllähän mie näen Chocoa niin paljon kuin haluan, vaikka Choco äidin luona asuisikin.
Mutta kylläpäs elämä yhden koiran kanssa tuntuu hassulle. Hassua lähteä ulos pelkästään yhden koiran kanssa ja ruokittavia koiriakaan ei ole enää kuin yksi. Stella ei ole kyllä sen ihmeemmin reagoinut siihen että Choco ei olekaan viikkoon ollut kotona. Ainut ehkä missä huomaa muutosta on se että Stella on nykyisin lenkillä paljon vapautuneempi kuin ennen. Chocohan ei voinut sietää yhtään sitä että Stella riekkui ja rellesti irti ollessaan ja Choco näytti sen sillä että iski aina tilaisuuden tullen hampaansa Stellan kylkeen kiinni. Noh, ennen Stella aina alistui Chocolle, mutta mitä enemmän Stellalle tulee ikää, sen vähemmin se sietää tollasta. Muutamaan otteeseen on ollut kunnon tappelu tosi lähellä, mut oon just ehtiny koirien väliin. Nyt Stella sitten saa riekkua ja rellestää just ihan niin paljon kun haluaa, eikä tartte kytätä mistä suunnasta tulee seuraavan kerran hammasta :)
Stellan kanssa oli tarkotus aloittaa agikisaura maaliskuun alussa, mut tän vuoden puolella ei ole ihan älyttömästi tullut treenattua. Ensin pidettiin helmikuu treenitaukoa, sit ehdittiin käydä kerran treenaamassa kunnes Stella sitten rikkoi tassunsa. Rellesti niin paljon jäällä että anturasta lähti peukalon pään kokoinen pala irti :/ tassu alkaa olla kunnossa, joten kohta taas palataan treenikuvioihin takaisin :) hinku kisaamaan on kova, mutta ehkä ensin pitää malttaa kouluttaa koira loppuun asti ;)
Loppuun vielä muutama kuva:
Pieniä muutoksia Chocossa kuitenkin on tapahtunut silmän poiston jälkeen. Tasapaino on aina välillä melko huono ja lisäksi mummeli on ruvennut silloin tällöin törmäilemään niin ihmisiin kuin huonekaluihinkin. Näistä molemmista jutuista eläinlääkäri kyllä varoittelikin leikkauksen jälkeen. Viime aikoina on kyllä ilmennyt muitakin muutoksia jotka saivat miut miettimään että nauttiiko Choco enää elämästään miun kanssa niin paljon kuin vanhan koiran kuuluisi nauttia. Paljon tulee reissailtua ja aika paljon vietän aikaa muualla kuin kotona, koirat tietty aina mukana. Choco kuitenkin alkoi näyttämään stressaantumisen oireita, vaikka kyläiltiinkin Chocollekin tutuissa paikoissa. Yhtäkkiä koira tuntui unohtavan kaikki vanhat tutut ja haukkui tutuille ihmisille ihan siihen tyyliin ettei muka olisi ikinä kyseisiä ihmisiä nähnyt. Autossa stressaaminenkin valitettavasti palasi. Chocohan oli nuorempana erittäin kova stressaamaan automatkoilla, mutta jossain vaiheessa stressi hellitti ja koira tuntui viihtyvän autossa oikein hienosti, usein nukkui kaikki automatkat. Nykyisin Choco aloittaa vapinan ja läähättämisen jo siinä vaiheessa kun näkee miun ottavan autonavaimen naulakosta samalla kun lähdetään ulos, eikä mummo mielellään suostu autoon menemään. Eli Choco aloitti stressaamisen niin kyläpaikoissa kuin autossakin. Ja kyläillessä stressaaminen ilmenee jatkuvana levottomuutena ja jatkuvasta edestakaisin ravaamisesta sitten taas seuraa varsinkin takapään vapina. Ei taida enää vanhusen kroppa kestää jatkuvaa liikkeessä oloa.
Kotioloissa ja lenkeillä Choco on rauhallinen ja oma itsensä, mutta heti kun mennään johonkin muualle alkaa stressaaminen. Asiaa käsiteltiin ja pyöriteltiin paljon monien ihmisten kanssa ja mietittiin mikä olisi vanhuselle paras ratkaisu. Haluan että Choco saa viettää eläkepäivänsä rauhallisessa ympäristössä ilman turhaa stressiä ja hötkyilyä. Itkin ja mietin mikä olisi fiksuinta ja loppujen lopuksi päädyttiin siihen että kokeillaan miten Choco sopeutuu takaisin elämään Anan kanssa äidin luona. Noh, Chocohan on kotiutunut sinne loistavasti. Luulen että miulle tää asia on paljon paljon hankalampi kuin Chocolle. Äidin luona Choco saa nauttia rauhallisista päivistä, pitkistä lenkeistä ilman ympärillä riekkuvia nuoria koiria ja tietty täydestä ruokakupista ;) miun tekis niin mieli hakea Choco takaisin kotiin kun ikävä on äärettömän suuri, mutta ehkä tätä asiaa pitää miettiä enemmän järjellä kuin tunteella! Tiedän, että Choco nauttii tällä hetkellä olostaan täysin rinnoin kun saa olla rauhassa. Miun kanssa taas koittaa paluu entiseen, vauhdikkaaseen elämään. Noh, ehkä tätä asiaa pohditaan vielä ja mietitään mikä olisi kaikkien mielestä paras ratkaisu. Kyllähän mie näen Chocoa niin paljon kuin haluan, vaikka Choco äidin luona asuisikin.
Mutta kylläpäs elämä yhden koiran kanssa tuntuu hassulle. Hassua lähteä ulos pelkästään yhden koiran kanssa ja ruokittavia koiriakaan ei ole enää kuin yksi. Stella ei ole kyllä sen ihmeemmin reagoinut siihen että Choco ei olekaan viikkoon ollut kotona. Ainut ehkä missä huomaa muutosta on se että Stella on nykyisin lenkillä paljon vapautuneempi kuin ennen. Chocohan ei voinut sietää yhtään sitä että Stella riekkui ja rellesti irti ollessaan ja Choco näytti sen sillä että iski aina tilaisuuden tullen hampaansa Stellan kylkeen kiinni. Noh, ennen Stella aina alistui Chocolle, mutta mitä enemmän Stellalle tulee ikää, sen vähemmin se sietää tollasta. Muutamaan otteeseen on ollut kunnon tappelu tosi lähellä, mut oon just ehtiny koirien väliin. Nyt Stella sitten saa riekkua ja rellestää just ihan niin paljon kun haluaa, eikä tartte kytätä mistä suunnasta tulee seuraavan kerran hammasta :)
Stellan kanssa oli tarkotus aloittaa agikisaura maaliskuun alussa, mut tän vuoden puolella ei ole ihan älyttömästi tullut treenattua. Ensin pidettiin helmikuu treenitaukoa, sit ehdittiin käydä kerran treenaamassa kunnes Stella sitten rikkoi tassunsa. Rellesti niin paljon jäällä että anturasta lähti peukalon pään kokoinen pala irti :/ tassu alkaa olla kunnossa, joten kohta taas palataan treenikuvioihin takaisin :) hinku kisaamaan on kova, mutta ehkä ensin pitää malttaa kouluttaa koira loppuun asti ;)
Loppuun vielä muutama kuva:
 |
| Choco, Biitu ja Ana |
 |
| Kuin kaksi marjaa |
 |
| Miun rakas mummeli <3 |
 | ||||
| Stella ja Stellan kaverit :) |
 |
| Stella ennen turkin ajelua |
maanantai 28. marraskuuta 2011
Diagnoosi: Oikean silmän iriskasvain & sek. glaukooma
26.10. kävimme ensimmäistä kertaa Eläinystäväsi Lääkärillä Tampereella. Alunperin oli tarkoitus suorittaa vain Stellan lonkka- ja kyynärkuvat, mutta loppujen lopuksi mukanamme eläinlääkäriasemalle tuli Stella, Choco, Hera ja Obi ;)
Stella näytti lonkkien ja kyynärien osalta loistavalta! Ensi kesänä sitten olisi vuorossa kilpirauhastestit ja silmätutkimuset :)
Chocon silmähän on ollut kesästä asti aika kummallisen näköinen ja nyt tällä samaisella eläinlääkärireissulla päätimme näyttää Chocon silmää Kallion Juhalle. Juhan ensimmäisestä kommentista päättelin että uutiset eivät voi olla hyviä, ja näinhän siinä sitten kävikin. Juha näytti minullekin oikein kunnon valossa miltä silmä oikeasti näyttää, ja kyllähän se oli aika järkyttävä. Silmästä siis löytyi kasvain, ja ainoa hoitokeino tällaiselle on silmän poisto. Ja syy siihen että silmän poisto on ainut hoitokeino oli se että silmä kerää painetta ja siitä johtuen se on kipeä. Ja kyllähän se sairas silmä näyttikin paljon isommalta kuin terve.
Juha sanoi myös että Choco ei ole todennäköisesti nähnyt toisella silmällään koko kesänä, joten urhea ja reipas mummeli on kisannut MM-karsinnatkin yksisilmäisenä!
Diagnoosin kuultuani en pystynyt hetkeen sanomaan yhtään mitään. Onneksi iskä oli mukana, ja hoiti puhumisen puolestani. Kyllähän minä olin varautunut siihen että silmästä jotakin vakavaa löytyy, mutta silti tuo oli melko järkyttävä uutinen. Tällä reissulla ei vielä leikkausaikaa varattu, mutta tein heti sen päätöksen että Eläinystäväsi Lääkärin eläinlääkärit saavat leikkauksen hoitaa.
Loppuilta meni uutista sulatellessa ja pikkuhiljaa aloin sisäistämään että eihän se nyt niin kuolemanvakava paikka ole. Saan kuitenkin mummokoiran vielä pitää itselläni, eikä vielä suinkaan ole hyvästien aika <3 kyllä jossain vaiheessa mietin että jos olisi ollut kyse huonokuntoisesta koirasta, en olisi ehkä noin suureen leikkaukseen lähtenyt. Choco kuitenkin on ikäisekseen erinomaisessa kunnossa ja siksi teinkin sen päätöksen että Choco ehdottomasti leikataan. Eläinlääkärikään ei antanut mitään muita vaihtoehtoja, sen verran Chocon kuntoa kehui. 25.11. Leikkauspäivä. Kylläpä voi ihmistä jännittää. Vaikka tiesin että Choco on erinomaisissa käsissä eläinlääkärissä niin silti jännityksen määrä oli hurja! Chocon leikkasi eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio. Aamulla jätettiin nukkuva Choco eläinlääkäriin ja lähdettiin kiertelemään Tamperetta ristiin rastiin. Kokoajan ajatukseni olivat Chocossa ja mietin että mitenköhän leikkaus etenee. Jossain vaiheessa tuntui siltä että eläinlääkäristä ei ikinä soiteta ja kerrota että Chocon voi hakea kotiin. Kahden jälkeen iltapäivälllä puhelin kuitenkin soi ja ei muuta kuin auton nokka kohti eläinlääkäriä. Eläinlääkärissä käytiin ensin hoito-ohjeet läpi ja sen jälkeen hoitaja toikin hieman hoipertelevan Chocon luokseni. Mummokoira oli melko rajun näköinen, mutta olin niin iloinen ja onnellinen siitä että leikkaus oli sujunut ilman ongelmia ja sain viedä mummokoiran omaan kotiin <3 Tarkempi diagnoosi oli: Oikean silmän iriskasvain & sek. glaukooma.
Googlesta piti tarkistaa mitä mahtaa glaukooma tarkoittaa ja seuraavan tekstin löysin: "Glaukooma on sairaus, jossa kohonnut silmäpaine vaurioittaa salakavalasti ja hitaasti näköhermoa, ilman että potilaalla olisi kipuja tai vaivoja. Koska näköhermo välittää näköviestejä aivoihin, vaurioittaa glaukooma vähitellen myös näkökykyä."
Nyt sitten parannellaan leikkaushaavaa ja toivotaan ettei mitään takapakkeja tule :) haava vaikuttas kutisevan tosi paljon, mutta suurempia kipuja ei onneksi taida olla :) Viikon päästä olis sitten tikkien poisto ja haavan kontrollointi.
Choco juuri ennen leikkausta
(Jos kuvaa katsoo tarkasti, voi huomata että sairas oikea silmä todellakin on erivärinen kuin terve vasen.)
Choco heti leikkauksen jälkeen
Stella näytti lonkkien ja kyynärien osalta loistavalta! Ensi kesänä sitten olisi vuorossa kilpirauhastestit ja silmätutkimuset :)
Chocon silmähän on ollut kesästä asti aika kummallisen näköinen ja nyt tällä samaisella eläinlääkärireissulla päätimme näyttää Chocon silmää Kallion Juhalle. Juhan ensimmäisestä kommentista päättelin että uutiset eivät voi olla hyviä, ja näinhän siinä sitten kävikin. Juha näytti minullekin oikein kunnon valossa miltä silmä oikeasti näyttää, ja kyllähän se oli aika järkyttävä. Silmästä siis löytyi kasvain, ja ainoa hoitokeino tällaiselle on silmän poisto. Ja syy siihen että silmän poisto on ainut hoitokeino oli se että silmä kerää painetta ja siitä johtuen se on kipeä. Ja kyllähän se sairas silmä näyttikin paljon isommalta kuin terve.
Juha sanoi myös että Choco ei ole todennäköisesti nähnyt toisella silmällään koko kesänä, joten urhea ja reipas mummeli on kisannut MM-karsinnatkin yksisilmäisenä!
Diagnoosin kuultuani en pystynyt hetkeen sanomaan yhtään mitään. Onneksi iskä oli mukana, ja hoiti puhumisen puolestani. Kyllähän minä olin varautunut siihen että silmästä jotakin vakavaa löytyy, mutta silti tuo oli melko järkyttävä uutinen. Tällä reissulla ei vielä leikkausaikaa varattu, mutta tein heti sen päätöksen että Eläinystäväsi Lääkärin eläinlääkärit saavat leikkauksen hoitaa.
Loppuilta meni uutista sulatellessa ja pikkuhiljaa aloin sisäistämään että eihän se nyt niin kuolemanvakava paikka ole. Saan kuitenkin mummokoiran vielä pitää itselläni, eikä vielä suinkaan ole hyvästien aika <3 kyllä jossain vaiheessa mietin että jos olisi ollut kyse huonokuntoisesta koirasta, en olisi ehkä noin suureen leikkaukseen lähtenyt. Choco kuitenkin on ikäisekseen erinomaisessa kunnossa ja siksi teinkin sen päätöksen että Choco ehdottomasti leikataan. Eläinlääkärikään ei antanut mitään muita vaihtoehtoja, sen verran Chocon kuntoa kehui. 25.11. Leikkauspäivä. Kylläpä voi ihmistä jännittää. Vaikka tiesin että Choco on erinomaisissa käsissä eläinlääkärissä niin silti jännityksen määrä oli hurja! Chocon leikkasi eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio. Aamulla jätettiin nukkuva Choco eläinlääkäriin ja lähdettiin kiertelemään Tamperetta ristiin rastiin. Kokoajan ajatukseni olivat Chocossa ja mietin että mitenköhän leikkaus etenee. Jossain vaiheessa tuntui siltä että eläinlääkäristä ei ikinä soiteta ja kerrota että Chocon voi hakea kotiin. Kahden jälkeen iltapäivälllä puhelin kuitenkin soi ja ei muuta kuin auton nokka kohti eläinlääkäriä. Eläinlääkärissä käytiin ensin hoito-ohjeet läpi ja sen jälkeen hoitaja toikin hieman hoipertelevan Chocon luokseni. Mummokoira oli melko rajun näköinen, mutta olin niin iloinen ja onnellinen siitä että leikkaus oli sujunut ilman ongelmia ja sain viedä mummokoiran omaan kotiin <3 Tarkempi diagnoosi oli: Oikean silmän iriskasvain & sek. glaukooma.
Googlesta piti tarkistaa mitä mahtaa glaukooma tarkoittaa ja seuraavan tekstin löysin: "Glaukooma on sairaus, jossa kohonnut silmäpaine vaurioittaa salakavalasti ja hitaasti näköhermoa, ilman että potilaalla olisi kipuja tai vaivoja. Koska näköhermo välittää näköviestejä aivoihin, vaurioittaa glaukooma vähitellen myös näkökykyä."
Nyt sitten parannellaan leikkaushaavaa ja toivotaan ettei mitään takapakkeja tule :) haava vaikuttas kutisevan tosi paljon, mutta suurempia kipuja ei onneksi taida olla :) Viikon päästä olis sitten tikkien poisto ja haavan kontrollointi.
Choco juuri ennen leikkausta
(Jos kuvaa katsoo tarkasti, voi huomata että sairas oikea silmä todellakin on erivärinen kuin terve vasen.)
Choco heti leikkauksen jälkeen
maanantai 19. syyskuuta 2011
Haaste ja mennyttä
Iida (http://www.blogger.com/img/blank.gif) antoi miulle haasteen, mutta koska tämä on Stellan ja Chocon blogi, taitaa koirat vastata tähän haasteeseen ;)
1) Kerro henkilö linkin kera blogissasi, joka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle.
Ensin Chocon vastaukset:
Faktat:
1. Pidän nukkumisesta.
2. Rakastan agilityä.
3. Rakastan syömistä.
4. Mamman kanssa touhuaminen ihan kahdestaan on parasta.
5. Tykkään komennella muita.
6. En voi sietää riehuvia koiria, varsinkaan jos ne on pentuja.
7. Nukun kaikki päivät salaa sohvalla.
Sitten Stellan vastaukset:
Faktat:
1. Rakastan tekemistä.
2. Minulle riitää hyvin pieni määrä unta.
3. Jos minulle ei anneta tekemistä, keksin sitä itse.
4. Vedän hihnassa.
5. Olen nopea.
6. Agility on parasta.
7. Syön mitä vaan minulle tarjotaan.
Haastettavia pitää hetki miettiä :)
(kuva by Kai Karuveha)
Sitten niihin muihin kuulumisiin.
Mitään ihmeellistä ei olla taaskaan touhuttu. Stellan kanssa on treenattu ahkerasti agilityä, ja neiti paraneekin kerta kerralta! Puomin ylösmenokontakti on edelleen ongelma, mutta seuraavaks kokeillaan mitä tapahtuu kun lisätään kaari ylösmenolle.
Chocon kanssa kisattiin sunnuntaina piirinmestaruuksista, ja sijoituttiinkin hienosti 4. :) ensimmäiseltä radalta tuli harmittava 5 riman tiputuksesta, mutta hyppyrata juostiinkin virheettä läpi! Joukkuekisaankin osallistuttiin ja tehtiin ihan loistava 0-rata, harmi vaan kun muut hylkääntyivät niin joukkue ei saanut tulosta. Mutta aina ei voi voittaa ja pääasia että itselle ja koiralle jäi hyvä fiilis viimeisestä radasta :)
Nyt taas pohditaankin sitten miten Chocon kanssa jatketaan ja näillä näkymin tämän vuoden viimeiset agilitykisat kilpaillaan Chocon kanssa marraskuussa Imatralla. Jos muutaman kerran treenais ennen sitä ja muuten sitten lenkkeillään ja pidetään mummelin kuntoa yllä.
Mie alotin uuden elämän ja luulenpa että koiratkin ovat olleet kiitollisia siitä, varsinkin Stella ;) lenkkien pituudet ja vauhti on kasvanut sekä normaalin kävelyn lisäks lähinnä Stellalle on tullut vaihteluksi myös pitkät ja reippaat pyörälenkit! Ja Stellan kanssa saa kyllä polkea ihan tosissaan että pysyy neidin perässä :)
Nyt muutama viikko vaan oleillaan ja kuntoillaan ja sit lokakuun puolessa välissä suunnataan Jämsänkoskelle dogojen seuraksi kun muut lähtevät ulkomaille. Varsin reilua, eikö?!
(kuva by Kai Karuveha)
(kuva by Kai Karuveha)
(kuva by Kai Karuveha)
Ja lopuksi vielä Maailman Paras viisikko <3
(kuva by Kai Karuveha)
1) Kerro henkilö linkin kera blogissasi, joka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3) Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle.
Ensin Chocon vastaukset:
Faktat:
1. Pidän nukkumisesta.
2. Rakastan agilityä.
3. Rakastan syömistä.
4. Mamman kanssa touhuaminen ihan kahdestaan on parasta.
5. Tykkään komennella muita.
6. En voi sietää riehuvia koiria, varsinkaan jos ne on pentuja.
7. Nukun kaikki päivät salaa sohvalla.
Sitten Stellan vastaukset:
Faktat:
1. Rakastan tekemistä.
2. Minulle riitää hyvin pieni määrä unta.
3. Jos minulle ei anneta tekemistä, keksin sitä itse.
4. Vedän hihnassa.
5. Olen nopea.
6. Agility on parasta.
7. Syön mitä vaan minulle tarjotaan.
Haastettavia pitää hetki miettiä :)
(kuva by Kai Karuveha)
Sitten niihin muihin kuulumisiin.
Mitään ihmeellistä ei olla taaskaan touhuttu. Stellan kanssa on treenattu ahkerasti agilityä, ja neiti paraneekin kerta kerralta! Puomin ylösmenokontakti on edelleen ongelma, mutta seuraavaks kokeillaan mitä tapahtuu kun lisätään kaari ylösmenolle.
Chocon kanssa kisattiin sunnuntaina piirinmestaruuksista, ja sijoituttiinkin hienosti 4. :) ensimmäiseltä radalta tuli harmittava 5 riman tiputuksesta, mutta hyppyrata juostiinkin virheettä läpi! Joukkuekisaankin osallistuttiin ja tehtiin ihan loistava 0-rata, harmi vaan kun muut hylkääntyivät niin joukkue ei saanut tulosta. Mutta aina ei voi voittaa ja pääasia että itselle ja koiralle jäi hyvä fiilis viimeisestä radasta :)
Nyt taas pohditaankin sitten miten Chocon kanssa jatketaan ja näillä näkymin tämän vuoden viimeiset agilitykisat kilpaillaan Chocon kanssa marraskuussa Imatralla. Jos muutaman kerran treenais ennen sitä ja muuten sitten lenkkeillään ja pidetään mummelin kuntoa yllä.
Mie alotin uuden elämän ja luulenpa että koiratkin ovat olleet kiitollisia siitä, varsinkin Stella ;) lenkkien pituudet ja vauhti on kasvanut sekä normaalin kävelyn lisäks lähinnä Stellalle on tullut vaihteluksi myös pitkät ja reippaat pyörälenkit! Ja Stellan kanssa saa kyllä polkea ihan tosissaan että pysyy neidin perässä :)
Nyt muutama viikko vaan oleillaan ja kuntoillaan ja sit lokakuun puolessa välissä suunnataan Jämsänkoskelle dogojen seuraksi kun muut lähtevät ulkomaille. Varsin reilua, eikö?!
(kuva by Kai Karuveha)
(kuva by Kai Karuveha)
(kuva by Kai Karuveha)
Ja lopuksi vielä Maailman Paras viisikko <3
(kuva by Kai Karuveha)
tiistai 30. elokuuta 2011
Kuulumisia
Onpas vierähtänyt pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta.
Paljon on tapahtunut ja koko kesä juostu paikasta toiseen. Tässä pari viikkoa sitten pyörähdettiin Stellan kasvattajan luona. Tarkoituksena oli tehdä neidistä edustuskelpoinen Kouvolan näyttelyä varten, mutta toisin kävi. Ensimmäinen ilta revittiin koiraparan takkuista turkkia auki, mutta valitettavasti karva ei pysynyt yhtään auki, joten seuraavana iltana trimmauskone surisi. Näinollen Kouvolan näyttely jäi väliin, sillä näyttelyn aikaan Stella muistutti enemmän viemärirottaa kuin Espanjanvesikoiraa ;)
Toisaalta harmitti näyttelyn peruuntuminen, mutta toisaalta, tiedän että koiralla on nyt paljon parempi olla. Ei enää takkuinen turkki kutita eikä muutenkaan ahdista. Oli se sen verran pahassa takussa että iho ei varmasti ole paljon päässyt hengittämään.
Tokotreenit on ollut tauolla nyt muutaman viikon ja se näkyy neitosen käyttäytymisessä. Stellalle ei vaan riitä pelkkä metsässä juokseminen ja agitreenit kerran viikossa. Stella vaatii tekemistä tosi paljon enemmän, sillä muuten siitä tulee todella ärsyttävä koira. Käyttäytymistavat häviää kokonaan, hihnassa riekutaan, vastaantuleville haukutaan ja muutenkin vain ärsytetään. Mutta sitten jos on semmoinen viikko et normaalien lenkkien lisäksi käydään tokotreeneissä sekä agissa, on Stella paljon mukavampi ja rauhallisempi koira. Mutta silti, omassa ärsyttävyydessään mitä loistavin koira <3
Agilityssä ollaan edetty jo epävirallisiin kilpailuihin asti. Ensimmäiset epäviralliset kisattiin omalla tutulla hallilla ja sehän meni paljon paremmin kuin mitä osasin odottaa :) ilmoitin Stellan mediluokkaan, mutta olishan tuo voinut ehkä maxeissakin jo yhden radan juosta. Mediluokassa rimat oli niin matalalla et Stella ei viitsinyt edes kunnolla hypätä vaan oikeastaan juoksi vain läpi. Rata oli oikein mukavan tuntuinen ja maaliin tultiinkin tuloksella 5, sillä pitkäjalkaisen koiran askel on pitkä, eikä tällä kertaa yksikään tassu osunut puomin ylösmenolle. Stella oli radalla ihan super! Vaikka yleisöä olikin paljon, oli Stella sitä mieltä et nyt tehdään töitä, muista viis, JES! Myös Choco osallistui näihin karkeloihin kuukauden treenitauon jälkeen ja sijoittuikin 0-tuloksella 3. :) hieno mummo <3
Seuraavat epäviralliset kisattiinkin Stellalle vieraalla kentällä ja vierailla esteillä ja mikä ehkä pelottavinta, ulkokentällä. Stella on treenannut ulkona ehkä viisi kertaa elämässään, mutta eipä tuo näyttänyt olevan moksiskaan vaikka ihmiset kävelivät kokoajan radan ohi koiriensa kanssa. Ennen rataa Stella oli tosi kiinnostunut muista, mutta kun mentiin ensimmäisen esteen taakse, unohtui kaikki muu ja mielessä oli vain agility :) radalle lähdettiin erittäin vauhdikkaasti, ja vauhdikasta oli meno muutenkin ;) tämän päivän kilpailun motto oli "taidoista viis, kunhan vauhtia löytyy!". Rimat tippu ja mamma oli pulassa kun joka kohdassa olin myöhässä :) mutta en valita, pääasia että koirasta löytyy vauhtia. Vauhti tuo omat hankaluutensa kouluttamiseen, mutta ei haittaa! Kunhan vaan tekee tarpeeksi töitä, taitokin saadaan kohdilleen ;)
Tää viikko ollaan lomailtu Jämsänkoskella ja kyllä koirilla on ollut taas mukavaa juosta pitkin metsiä :) torstaina agitreenien pitoon ja taas Stellalle aivan uusi treenipaikka ja aivan uudet esteet ;)
Stella ennen trimmiä
(kuva by Kai Karuveha)
Ja trimmin jälkeen
(kuva by Kai Karuveha)
Paljon on tapahtunut ja koko kesä juostu paikasta toiseen. Tässä pari viikkoa sitten pyörähdettiin Stellan kasvattajan luona. Tarkoituksena oli tehdä neidistä edustuskelpoinen Kouvolan näyttelyä varten, mutta toisin kävi. Ensimmäinen ilta revittiin koiraparan takkuista turkkia auki, mutta valitettavasti karva ei pysynyt yhtään auki, joten seuraavana iltana trimmauskone surisi. Näinollen Kouvolan näyttely jäi väliin, sillä näyttelyn aikaan Stella muistutti enemmän viemärirottaa kuin Espanjanvesikoiraa ;)
Toisaalta harmitti näyttelyn peruuntuminen, mutta toisaalta, tiedän että koiralla on nyt paljon parempi olla. Ei enää takkuinen turkki kutita eikä muutenkaan ahdista. Oli se sen verran pahassa takussa että iho ei varmasti ole paljon päässyt hengittämään.
Tokotreenit on ollut tauolla nyt muutaman viikon ja se näkyy neitosen käyttäytymisessä. Stellalle ei vaan riitä pelkkä metsässä juokseminen ja agitreenit kerran viikossa. Stella vaatii tekemistä tosi paljon enemmän, sillä muuten siitä tulee todella ärsyttävä koira. Käyttäytymistavat häviää kokonaan, hihnassa riekutaan, vastaantuleville haukutaan ja muutenkin vain ärsytetään. Mutta sitten jos on semmoinen viikko et normaalien lenkkien lisäksi käydään tokotreeneissä sekä agissa, on Stella paljon mukavampi ja rauhallisempi koira. Mutta silti, omassa ärsyttävyydessään mitä loistavin koira <3
Agilityssä ollaan edetty jo epävirallisiin kilpailuihin asti. Ensimmäiset epäviralliset kisattiin omalla tutulla hallilla ja sehän meni paljon paremmin kuin mitä osasin odottaa :) ilmoitin Stellan mediluokkaan, mutta olishan tuo voinut ehkä maxeissakin jo yhden radan juosta. Mediluokassa rimat oli niin matalalla et Stella ei viitsinyt edes kunnolla hypätä vaan oikeastaan juoksi vain läpi. Rata oli oikein mukavan tuntuinen ja maaliin tultiinkin tuloksella 5, sillä pitkäjalkaisen koiran askel on pitkä, eikä tällä kertaa yksikään tassu osunut puomin ylösmenolle. Stella oli radalla ihan super! Vaikka yleisöä olikin paljon, oli Stella sitä mieltä et nyt tehdään töitä, muista viis, JES! Myös Choco osallistui näihin karkeloihin kuukauden treenitauon jälkeen ja sijoittuikin 0-tuloksella 3. :) hieno mummo <3
Seuraavat epäviralliset kisattiinkin Stellalle vieraalla kentällä ja vierailla esteillä ja mikä ehkä pelottavinta, ulkokentällä. Stella on treenannut ulkona ehkä viisi kertaa elämässään, mutta eipä tuo näyttänyt olevan moksiskaan vaikka ihmiset kävelivät kokoajan radan ohi koiriensa kanssa. Ennen rataa Stella oli tosi kiinnostunut muista, mutta kun mentiin ensimmäisen esteen taakse, unohtui kaikki muu ja mielessä oli vain agility :) radalle lähdettiin erittäin vauhdikkaasti, ja vauhdikasta oli meno muutenkin ;) tämän päivän kilpailun motto oli "taidoista viis, kunhan vauhtia löytyy!". Rimat tippu ja mamma oli pulassa kun joka kohdassa olin myöhässä :) mutta en valita, pääasia että koirasta löytyy vauhtia. Vauhti tuo omat hankaluutensa kouluttamiseen, mutta ei haittaa! Kunhan vaan tekee tarpeeksi töitä, taitokin saadaan kohdilleen ;)
Tää viikko ollaan lomailtu Jämsänkoskella ja kyllä koirilla on ollut taas mukavaa juosta pitkin metsiä :) torstaina agitreenien pitoon ja taas Stellalle aivan uusi treenipaikka ja aivan uudet esteet ;)
Stella ennen trimmiä
(kuva by Kai Karuveha)
Ja trimmin jälkeen
(kuva by Kai Karuveha)
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Juva 3.7.
Niin se koitti, Stellan ensimmäinen virallinen näyttely nimittäin :) aamupäivästä lähdettiin ajelemaan kohti Juvaa varsin lämpimässä säässä. Tuomarina perroilla oli Elena Ruskovaara, joka ei todistetusti tykännyt isoista, eikä myöskään pienistä perroista ;)
Stellan arvostelu:
"Tässä vaiheessa raajakas, iso narttu. Sopiva raajaluusto. Kuono saa täyttyä. Aika vaaleat silmät. Sopiva rintakehä, sopivat takakulmaukset, niukemmat edessä. Karva ei vielä valmis. Vähän kapeat takaliikkeet. Liikkuu reippaasti, hyvällä askelpituudella. Jo nyt korkeuden ylärajoilla." Tulos H.
Mutta mehän ei tästä lannistuta, sillä Stella on miulle just täydellinen, sano tuomarit siitä mitä vaan <3 ja elokuussa lähdemme näillä näkymin yrittämään uudelleen hieman parempaa tulosta ;)
Nyt kokeilen pienen hetken elämistä kolmen koiran kanssa ;)
Stellan arvostelu:
"Tässä vaiheessa raajakas, iso narttu. Sopiva raajaluusto. Kuono saa täyttyä. Aika vaaleat silmät. Sopiva rintakehä, sopivat takakulmaukset, niukemmat edessä. Karva ei vielä valmis. Vähän kapeat takaliikkeet. Liikkuu reippaasti, hyvällä askelpituudella. Jo nyt korkeuden ylärajoilla." Tulos H.
Mutta mehän ei tästä lannistuta, sillä Stella on miulle just täydellinen, sano tuomarit siitä mitä vaan <3 ja elokuussa lähdemme näillä näkymin yrittämään uudelleen hieman parempaa tulosta ;)
Nyt kokeilen pienen hetken elämistä kolmen koiran kanssa ;)
maanantai 20. kesäkuuta 2011
SM-kisat 2011
Nyt ne ois sit ohi, SM-kisat nimittäin :) perjantaina pakkasin koirat ja Pinjan kyytiin ja suuntasin kohti Nastolaa. Varattiin Pinjan kanssa telttapaikka, joten oltiin koko viikonloppu Suomen luonnon armoilla, ja voin sanoa että seuraavan kerran mietin pari kertaa varaanko telttapaikan vai jonkun muun majoituksen :) telttailu ois muuten ollu ihan jees, mut vesisade haittas vähän asiaa. Kaikki vaatteet märkinä ja teltassa kostea ja kylmä ja kurjuutta lisäs vielä se että joku unohti retkipatjat kotiin, joten alusta oli hieman kova ;)
Chocoa en ilmoittanut perjantain kisoihin ollenkaan, mutta kisapaikalle päästyämme liityimme kyllä yleisön joukkoon. Oli mukava katsella sellaisiakin koirakoita joita ei yleensä kisoissa näe.
Lauantaina kisattiin joukkue-SM ja myö oltiin Chocon kanssa meidän joukkueen ensimmäinen pari. Rataantutustuminen oli 9.30 ja meidän suoritus ohi jo kymmeneen mennessä. Lyhyt kisapäivä siis :) Rata oli helpohko, ja nollaa lähdettiin tekemään, mutta kympillä tultiin maaliin :/ yksi rima tuli alas sekä aan alastulolta kontaktivirhe!! Toinen kisa jo peräkkäin kun Choco loikkaa aan alastulon, joten tiedämme mitä treenaamme kun seuraavan kerran hallille mennään. Muuten meidän joukkuelaisten tulokset olivat 6,??, 0 ja 5, joten kovin hyvin ei pärjätty. Ei mahduttu edes kahdenkymmenen parhaan joukkoon, mutta kolmenkymmenen parhaan joukkoon sentäs mahduttiin ;)
Lauantai päivä meni aika pitkälti radan reunoilla istuen ja jännittäen. Vesisade meinas vähän haitata kisojen seuraamista, mutta mikäs siinä hyvässä seurassa istuessa. Miehän siis olin unohtanut sateenvarjot ja sadetakit kotiin, joten olo oli hieman märkä lauantai-iltana. Onneksi pääsi edes lämpimään suihkuun ennen nukkumaanmenoa :)
Sunnuntaina olikin vuorossa yksilö-SM ja rataantutustuminen oli taas klo 9.30. Meitä ennen radalla starttasi 96 koirakkoa, joten rataantutustumisen jälkeen oli puolisentoista tuntia aikaa odotella ennen omaa vuoroa. Aina välillä kävin rataa mielessä läpi, jotta sain kisatuntuman pysymään päällä. Kyllä tuo odotusaika meinas olla vähän liikaa, mutta sain kuitenkin itseni tsempattua radalle. Choco tuntu tosi tahmeelta koko radan ajan, ja joissain kohdin jouduin jopa odottelemaan koiraa :O yksi rima tuli alas, joten finaaliin ei meillä ollut mitään asiaa. Tämän vuoden tavoite ei siis täyttynyt.
Mie oon kyllä alkanut jo asennoitumaan siihen et Choco alkaa oikeasti olla jo iäkäs, ja pääasia että mummo nauttii ja tykkää <3 se nauttii suunnattomasti agilitystä ja siitä että mie teen sen kanssa ihan kahdestaan! Vähän haikein mielin olen miettinyt että miten jatketaan agilityä kesän kisojen jälkeen. Treenataan ehdottomasti niin pitkään kun Choco jaksaa ja tykkää tehdä, mutta entäs kisaaminen? Vähän leikittelin ajatuksella että josko Chocosta sais hyppyvalion perähikiäkisoja kierrellen. Lokakuussa tulis vuos ekasta hyppärivoitosta, joten en pidä sitä mitenkään mahdottomana ajatuksena. Muutamat pikkukisat ois katottuna, nyt vaan yritetään pitää mummeli kuosissa :) mutta muuten Chocon hiki hatussa treenaaminen taitaa pikkuhiljaa loppua. Pidetään taitoja yllä ja silloin kun kisataan tehdään pienempiä treenejä. Väitän kuitenkin että Choco ei enää ihan älyttömiä treenimääriä tarvitse. On sillä sen verran kokemusta, että luulis sen jo jotain osaavan ilman kauheita treenimääriäkin ;) ohjaajan taidot pysyy yllä Stellan ansiosta, jonka kanssa ruvetaan keskittymään enemmän tekniikkatreeneihin :)
Juhannus lähestyy ja poikkeuksellisesti vietän sen koirien kanssa kaupungissa. Enpä muista koska viimeks oisin viettäny jussia kaupungissa, mut kerta se on ensimmäinenkin ;) juhannuksen jälkeen voinkin aloittaa Stellan ekan näyttelyn jännittämisen, Chocon avoSM-kisojen jännittämisen sekä tietenkin maajoukkue karsintojen jännittämisen! Juvan näyttelyssä näyttäs olevan 8 perroa, Stella mukaanlukien :)
Chocoa en ilmoittanut perjantain kisoihin ollenkaan, mutta kisapaikalle päästyämme liityimme kyllä yleisön joukkoon. Oli mukava katsella sellaisiakin koirakoita joita ei yleensä kisoissa näe.
Lauantaina kisattiin joukkue-SM ja myö oltiin Chocon kanssa meidän joukkueen ensimmäinen pari. Rataantutustuminen oli 9.30 ja meidän suoritus ohi jo kymmeneen mennessä. Lyhyt kisapäivä siis :) Rata oli helpohko, ja nollaa lähdettiin tekemään, mutta kympillä tultiin maaliin :/ yksi rima tuli alas sekä aan alastulolta kontaktivirhe!! Toinen kisa jo peräkkäin kun Choco loikkaa aan alastulon, joten tiedämme mitä treenaamme kun seuraavan kerran hallille mennään. Muuten meidän joukkuelaisten tulokset olivat 6,??, 0 ja 5, joten kovin hyvin ei pärjätty. Ei mahduttu edes kahdenkymmenen parhaan joukkoon, mutta kolmenkymmenen parhaan joukkoon sentäs mahduttiin ;)
Lauantai päivä meni aika pitkälti radan reunoilla istuen ja jännittäen. Vesisade meinas vähän haitata kisojen seuraamista, mutta mikäs siinä hyvässä seurassa istuessa. Miehän siis olin unohtanut sateenvarjot ja sadetakit kotiin, joten olo oli hieman märkä lauantai-iltana. Onneksi pääsi edes lämpimään suihkuun ennen nukkumaanmenoa :)
Sunnuntaina olikin vuorossa yksilö-SM ja rataantutustuminen oli taas klo 9.30. Meitä ennen radalla starttasi 96 koirakkoa, joten rataantutustumisen jälkeen oli puolisentoista tuntia aikaa odotella ennen omaa vuoroa. Aina välillä kävin rataa mielessä läpi, jotta sain kisatuntuman pysymään päällä. Kyllä tuo odotusaika meinas olla vähän liikaa, mutta sain kuitenkin itseni tsempattua radalle. Choco tuntu tosi tahmeelta koko radan ajan, ja joissain kohdin jouduin jopa odottelemaan koiraa :O yksi rima tuli alas, joten finaaliin ei meillä ollut mitään asiaa. Tämän vuoden tavoite ei siis täyttynyt.
Mie oon kyllä alkanut jo asennoitumaan siihen et Choco alkaa oikeasti olla jo iäkäs, ja pääasia että mummo nauttii ja tykkää <3 se nauttii suunnattomasti agilitystä ja siitä että mie teen sen kanssa ihan kahdestaan! Vähän haikein mielin olen miettinyt että miten jatketaan agilityä kesän kisojen jälkeen. Treenataan ehdottomasti niin pitkään kun Choco jaksaa ja tykkää tehdä, mutta entäs kisaaminen? Vähän leikittelin ajatuksella että josko Chocosta sais hyppyvalion perähikiäkisoja kierrellen. Lokakuussa tulis vuos ekasta hyppärivoitosta, joten en pidä sitä mitenkään mahdottomana ajatuksena. Muutamat pikkukisat ois katottuna, nyt vaan yritetään pitää mummeli kuosissa :) mutta muuten Chocon hiki hatussa treenaaminen taitaa pikkuhiljaa loppua. Pidetään taitoja yllä ja silloin kun kisataan tehdään pienempiä treenejä. Väitän kuitenkin että Choco ei enää ihan älyttömiä treenimääriä tarvitse. On sillä sen verran kokemusta, että luulis sen jo jotain osaavan ilman kauheita treenimääriäkin ;) ohjaajan taidot pysyy yllä Stellan ansiosta, jonka kanssa ruvetaan keskittymään enemmän tekniikkatreeneihin :)
Juhannus lähestyy ja poikkeuksellisesti vietän sen koirien kanssa kaupungissa. Enpä muista koska viimeks oisin viettäny jussia kaupungissa, mut kerta se on ensimmäinenkin ;) juhannuksen jälkeen voinkin aloittaa Stellan ekan näyttelyn jännittämisen, Chocon avoSM-kisojen jännittämisen sekä tietenkin maajoukkue karsintojen jännittämisen! Juvan näyttelyssä näyttäs olevan 8 perroa, Stella mukaanlukien :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)