sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Elämää yhden koiran kanssa

Eipäs olekaan tullut pitkiin aikoihin kirjoiteltua mitään. Mutta eipä meillä ole kyllä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Chocon leikkaushaava parani erinomaisesti ja muutenkin koira toipui operaatiosta todella hyvin.

 Pieniä muutoksia Chocossa kuitenkin on tapahtunut silmän poiston jälkeen. Tasapaino on aina välillä melko huono ja lisäksi mummeli on ruvennut silloin tällöin törmäilemään niin ihmisiin kuin huonekaluihinkin. Näistä molemmista jutuista eläinlääkäri kyllä varoittelikin leikkauksen jälkeen. Viime aikoina on kyllä ilmennyt muitakin muutoksia jotka saivat miut miettimään että nauttiiko Choco enää elämästään miun kanssa niin paljon kuin vanhan koiran kuuluisi nauttia. Paljon tulee reissailtua ja aika paljon vietän aikaa muualla kuin kotona, koirat tietty aina mukana. Choco kuitenkin alkoi näyttämään stressaantumisen oireita, vaikka kyläiltiinkin Chocollekin tutuissa paikoissa. Yhtäkkiä koira tuntui unohtavan kaikki vanhat tutut ja haukkui tutuille ihmisille ihan siihen tyyliin ettei muka olisi ikinä kyseisiä ihmisiä nähnyt. Autossa stressaaminenkin valitettavasti palasi. Chocohan oli nuorempana erittäin kova stressaamaan automatkoilla, mutta jossain vaiheessa stressi hellitti ja koira tuntui viihtyvän autossa oikein hienosti, usein nukkui kaikki automatkat. Nykyisin Choco aloittaa vapinan ja läähättämisen jo siinä vaiheessa kun näkee miun ottavan autonavaimen naulakosta samalla kun lähdetään ulos, eikä mummo mielellään suostu autoon menemään. Eli Choco aloitti stressaamisen niin kyläpaikoissa kuin autossakin. Ja kyläillessä stressaaminen ilmenee jatkuvana levottomuutena ja jatkuvasta edestakaisin ravaamisesta sitten taas seuraa varsinkin takapään vapina. Ei taida enää vanhusen kroppa kestää jatkuvaa liikkeessä oloa.

Kotioloissa ja lenkeillä Choco on rauhallinen ja oma itsensä, mutta heti kun mennään johonkin muualle alkaa stressaaminen. Asiaa käsiteltiin ja pyöriteltiin paljon monien ihmisten kanssa ja mietittiin mikä olisi vanhuselle paras ratkaisu. Haluan että Choco saa viettää eläkepäivänsä rauhallisessa ympäristössä ilman turhaa stressiä ja hötkyilyä. Itkin ja mietin mikä olisi fiksuinta ja loppujen lopuksi päädyttiin siihen että kokeillaan miten Choco sopeutuu takaisin elämään Anan kanssa äidin luona. Noh, Chocohan on kotiutunut sinne loistavasti. Luulen että miulle tää asia on paljon paljon hankalampi kuin Chocolle. Äidin luona Choco saa nauttia rauhallisista päivistä, pitkistä lenkeistä ilman ympärillä riekkuvia nuoria koiria ja tietty täydestä ruokakupista ;) miun tekis niin mieli hakea Choco takaisin kotiin kun ikävä on äärettömän suuri, mutta ehkä tätä asiaa pitää miettiä enemmän järjellä kuin tunteella! Tiedän, että Choco nauttii tällä hetkellä olostaan täysin rinnoin kun saa olla rauhassa. Miun kanssa taas koittaa paluu entiseen, vauhdikkaaseen elämään. Noh, ehkä tätä asiaa pohditaan vielä ja mietitään mikä olisi kaikkien mielestä paras ratkaisu. Kyllähän mie näen Chocoa niin paljon kuin haluan, vaikka Choco äidin luona asuisikin.

Mutta kylläpäs elämä yhden koiran kanssa tuntuu hassulle. Hassua lähteä ulos pelkästään yhden koiran kanssa ja ruokittavia koiriakaan ei ole enää kuin yksi. Stella ei ole kyllä sen ihmeemmin reagoinut siihen että Choco ei olekaan viikkoon ollut kotona. Ainut ehkä missä huomaa muutosta on se että Stella on nykyisin lenkillä paljon vapautuneempi kuin ennen. Chocohan ei voinut sietää yhtään sitä että Stella riekkui ja rellesti irti ollessaan ja Choco näytti sen sillä että iski aina tilaisuuden tullen hampaansa Stellan kylkeen kiinni. Noh, ennen Stella aina alistui Chocolle, mutta mitä enemmän Stellalle tulee ikää, sen vähemmin se sietää tollasta. Muutamaan otteeseen on ollut kunnon tappelu tosi lähellä, mut oon just ehtiny koirien väliin. Nyt Stella sitten saa riekkua ja rellestää just ihan niin paljon kun haluaa, eikä tartte kytätä mistä suunnasta tulee seuraavan kerran hammasta :)

Stellan kanssa oli tarkotus aloittaa agikisaura maaliskuun alussa, mut tän vuoden puolella ei ole ihan älyttömästi tullut treenattua. Ensin pidettiin helmikuu treenitaukoa, sit ehdittiin käydä kerran treenaamassa kunnes Stella sitten rikkoi tassunsa. Rellesti niin paljon jäällä että anturasta lähti peukalon pään kokoinen pala irti :/ tassu alkaa olla kunnossa, joten kohta taas palataan treenikuvioihin takaisin :) hinku kisaamaan on kova, mutta ehkä ensin pitää malttaa kouluttaa koira loppuun asti ;)

Loppuun vielä muutama kuva:


Choco, Biitu ja Ana


Kuin kaksi marjaa


Miun rakas mummeli <3


Stella ja Stellan kaverit :)



 

Stella ennen turkin ajelua


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti