Stellalla on ehkä pahin uhma ikinä päällä. Neitihän täyttää tänään 9kk, ja tiedä sitten johtuuko kaikki temppuilut vaan iästä. Treenatessa ja touhutessa sekä kotona ollessa koira on aivan ihana, mutta ootappas vaan kun lenkillä pitäis tulla luokse, ni lällällää, enpäs tuukaan! Ihan joka kerta ei näin tapahdu, mut kyl parin viime päivän aikana on ollu nauru kaukana. Miulla ei oo ikinä aikasemmin ollu tällasta koiraa joka pelleilis näin paljon luoksetulon kanssa, joten keinot alkaa olla vähissä. Tuntuu hassulta tämmönen, koska ikinä en oo koiraa moittinu siitä et on tullut luokse ja miulla on nykysin AINA nameja mukana joilla palkkaan joka ikisen onnistuneen luoksetulon.
Yleensä nää menee niin et alkumatkasta muutama luoksetulo onnistuu, mut sit jossain vaiheessa alkaa se pelleily ja lällättely. Vai onko miulla vaan niin huonot namit et ne ei enää muutaman kerran jälkeen kiinnosta? Nyt sain onneks pitkän narun lainaan, joka perässä Stella tästä lähin irrallaan kulkee. Tai siis toivon mukaan ei loppuelämäänsä, vaan ainoastaan sen ajan että oppii sen että on paljon kannattavampaa tulla mamman luo kun kutsutaan eikä olla tulematta.
Tätä yhtä ongelmaa lukuunottamatta olen nauttinut niin paljon Stellan kanssa touhuamisesta että päivääkään en antais pois. On se vaan semmonen kultakimpale <3
9kk, 50cm ja 17kg. Ei mikään pikkutyttö ;)
Näyttelytreeniä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti