Viime aikoina on ollu ihan liian kylmä. Ärsyttää kun mitään ei kykene tekemään kun varsinkin koirat paleltuu saman tien kun astuu ovesta ulos :/
Treeneihin ei olla päästy moneen viikkoon ja kisat ois ens viikon lauantaina. Mut eikös se ollut niin että vain lahjattomat treenaa? ;) ei vaan, oikeesti pitäs päästä edes muutamat kontaktit ottamaan ennen kisoja.
Koirat alkaa pikkuhiljaa sekomaan kun ei tarkene käydä kunnon lenkeillä. Ana saa ihme riekkumiskohtauksia iltasin. Kyllä muuten lelut saa kyytiä :) ja ulkona kun päästää koirat irti, on meno aika hurjaa. Millon ne törmää toisiinsa ja millon miun jalkoihin kun eivät malta katsoa eteensä kun juoksevat niin kovin :D
Eipä tännekään tule kirjoiteltua kun yksinkertasesti mitään ei tapahdu! Mut nyt toivotaan et pakkaset lauhtus. Miulle ja koirille sopiva ois sellanen max. -10 astetta :) Kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee!
torstai 28. tammikuuta 2010
tiistai 19. tammikuuta 2010
Mahtavia treenejä!!
Kyllä se taitaa olla niin että länderi paranee vanhetessaan :) tai ainakin meidän Choco!! :)
Viime aikoina ollaan tehty niin huipputreenejä, että koskaan ei varmaan oo menny treenit näin hyvin! Choco on nykysin todella hyvin kuulolla ja rimojakaan ei ole juurikaan pudonnut. Viime treeneissä pari rimaa tuli alas, mutta satuin just laskemaan käden alas kun koira oli hypyllä, mut nämä siis ainoastaan miusta johtuvia juttuja :)
Kontaktit on vielä työn alla, mutta hyvältä alkaa näyttämään. Ehkä Choco osaa kontaktit viimeistään sitten kun jää eläkkeelle :D Erittäin hyvillä mielin kyllä ilmoittaudun LAU:n kisoihin, ja lähdetään metsästämään sitä viimosta nollaa joka SM-kisoista puuttuu! Ja oishan se voittonollakin ihan kiva, et pääsis MM-karsintoihin ja lähtis se AVA-kello vihdoinkin tikittämään ;) mutta, emme tavoittele liikoja!
Nyt on ollut ihana lenkkeillä kun ei ole ollut kovia pakkasia, mutta valitettavasti tuo mittari on tänään valahtanut aivan liian alas. Saa nähdä viitsinkö illalla lähteä Chocon kanssa treenaamaan kun on näin kylmä.
Miulla alkaa uhkaavasti pentukuume nousta :/ Googlea onkin tullut ahkerasti käytettyä ja pikkuhiljaa alkaa asiat vahvistumaan omassa päässä ;)
Viime aikoina ollaan tehty niin huipputreenejä, että koskaan ei varmaan oo menny treenit näin hyvin! Choco on nykysin todella hyvin kuulolla ja rimojakaan ei ole juurikaan pudonnut. Viime treeneissä pari rimaa tuli alas, mutta satuin just laskemaan käden alas kun koira oli hypyllä, mut nämä siis ainoastaan miusta johtuvia juttuja :)
Kontaktit on vielä työn alla, mutta hyvältä alkaa näyttämään. Ehkä Choco osaa kontaktit viimeistään sitten kun jää eläkkeelle :D Erittäin hyvillä mielin kyllä ilmoittaudun LAU:n kisoihin, ja lähdetään metsästämään sitä viimosta nollaa joka SM-kisoista puuttuu! Ja oishan se voittonollakin ihan kiva, et pääsis MM-karsintoihin ja lähtis se AVA-kello vihdoinkin tikittämään ;) mutta, emme tavoittele liikoja!
Nyt on ollut ihana lenkkeillä kun ei ole ollut kovia pakkasia, mutta valitettavasti tuo mittari on tänään valahtanut aivan liian alas. Saa nähdä viitsinkö illalla lähteä Chocon kanssa treenaamaan kun on näin kylmä.
Miulla alkaa uhkaavasti pentukuume nousta :/ Googlea onkin tullut ahkerasti käytettyä ja pikkuhiljaa alkaa asiat vahvistumaan omassa päässä ;)
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Pitkästä aikaa mätsärissä
Tänään Etelä-Karjalan belgit järjesti mach shown lappeenrannan Citymarketin parkkihallissa. Pinjan olin jo aiemmin luvannut viedä sinne Anan kanssa, mutta vielä matkalla mietin ilmotanko Chocon mukaan skaboihin vai en. Paikanpäällä tein päätöksen että kyllähän se Chocokin pääsee kehässä pyörähtämään.
Pitkään jouduttiin odottamaan ennen kehään pääsyä ja Choco meinas väsähtää jo ennen kehää, mutta hyvin sain sen viritettyä ennen kehään menoa. Kehässä liikkui hyvin ja seisoi hyvin. Pöytä on semmonen jota jännitän joka kerta, mutta Choco se osaa yllättää joka kerta. Tällä kertaa sitä ei jännittänyt yhtään ja antoi tuomarin kopeloida ja katsoa hampaan erittäin hyvin! Kehässä meidän kanssa yhtäaikaa oli Cockerspanieli, joka esiintyi mielestäni myös todella upeasti. Tällä kertaa tuomari tykkäsi kumminkin Chocosta enemmän ja antoi meille punaisen nauhan :)
Puolisen tuntia odottelimme sitten punaisten kehää ja siellä päästiin kerran jatkoon, mutta ei enää toista kertaa. Tuomari siis valitsi ensin kuusi parasta punaisen nauhan saanutta, ja karsi sieltä sitten vielä pari koiraa pois ja jätti neljä koiraa kehään, jotka sitten sijoittuikin.
Olen erittäin tyytyväinen taas Chocoon. Osaa käyttäytyä edukseen kyllä yleisillä paikoilla. Ei välitä pätkääkään muista koirista, vaikka nytkin ilmoittautumisjonossa edessä oli mäyräkoira joka halusi kokoajan tulla Chocon luo ja takana oli Bracco Italiano, joka myöskin kiskoi kokoajan Chocon luo, mutta kertaakaan ei onneksi Chocon tarvinut edes murahtaa :) On se vaan mahtava koira!! <3
Eilen käytiin treenailemassa vähän agilityä ja sielläkin koira meni kuin unelma. Ohjaaja oli parissa kohtaa myöhässä, mutta kontaktit aivan upeat, samaten vähän haastavammat keppikulmat sujuivat ongelmitta.
Nyt toivotaan ettei sunnuntaina ole kova pakkanen ja päästäisiin taas nauttimaan Tuijan pitämistä agilitytreeneistä :)
.jpg)
maanantai 4. tammikuuta 2010
Treenitauko ohi
Tänään käytiin Chocon kanssa treenaamassa agilityä Kana-areenalla reilu kuukauden tauon agilitystä jälkeen :) Täytyy sanoa että koira kulki erinomaisesti, mutta ohjaaja toimi vasta treenien loppupuolella.
Kävin samalla kouluttamassa iskän treeniryhmää. Erittäin mukavaa ja osaavaa porukkaa. Kovasti toivon että ihmiset uskaltautuisivat joskus kisoihin kokeilemaan, koska radat sujuu noin hyvin :)
Chocon treenit sujui todella hyvin, mitä nyt ohjaaja teki ne perusvirheet jotka tulee aina tauon jälkeen :/ nyt aloitetaan kunnon panostus niihin kontakteihin ja otinkin naksuttimen käyttöön. Se tuntuu olevan toimiva kapistus namien ohella :)
Chocolle meinas käydä pikku haaveri treenien loppupuolella. Hyvin lähti kiipeämään puomia, mutta tasasen osuuden jälkeen oli vauhti niin kova että Choco tipahti aika pahan näköisesti puomilta alas :/ hieman näytti ontuvan toista takajalkaa, mutta siitä huolimatta ajattelin ottaa puomin varovaisesti uudelleen että mitään pelkoja ei puomia kohtaan jää. Tässä vaiheessa Choco kysy miulta että ai mitä pelkoja?! :) laitoin menemään sen puomille ja vauhtia oli yhtä paljon kuin edellisellä kerralla eikä mitään pelkoja todellakaan jäänyt. Jäähdyttelyn jälkeen ei enää minkäänlaista ontumista ollut, joten tälläkin kertaa selvittiin onneks pelkällä säikähdyksellä! :)
Näin koira-aiheista poiketen, on muuten tullut koettua uutta autojen parissa tällä viikolla. Viime viikon tiistaina tultii Jämsänkoskelle ja nyt koko viikon olen ajanut automaattivaihteista autoa (ihan ensimmäinen kerta miulle). Tänään tuli koettua myös asuntoautolla ajo, sillä ajelin sekä treeneihin että sieltä pois (matkaa yhteen suuntaan tulee n. 38km). Hengissä selvittiin ja olihan kokemus tuo asuntoauto :)
lauantai 2. tammikuuta 2010
Uus vuos ja uudet kujeet
Joulu on vietetty ja Uusi Vuosi otettu juhlien vastaan :) Jouluna koirat söivät kinkkua ja kaikki muut mahdolliset herkut. Vieraitakin meillä kävi ja meillä ihmisillä (lähinnä vissiin miulla) meinas mennä hermot kun Choco ei taas osannut muuta kuin haukkua. En ymmärrä mikä sille on tullut, kun mitä enemmän sille on tullut ikää, sitä enemmän pitää vieraille haukkua ja murista. Ei se vihanen ole, mutta menee kerjäämään rapsutuksia, mutta silti pitää haukkua epäluuloisena kokoajan :/ sanoinkin viimeks vieraille että eivät rapsuta jos ei osaa olla hiljaa.
Uutta Vuotta tultiin viettämään Jämsänkoskelle isäni luokse. Obi täällä jalkavaivasena ei meinaa pystyä hillitsemään itseään yhtään kun Chocon näkee. Obiltahan leikattiin vasen takajalka eturistisiteen vaivojen takia. Nyt on titaania polvessa ja keskiviikkona otettiin haavasta tikit pois. Lääkäri kuvasi jalan samalla ja erinomaisesti on kuulemma paraneminen lähtenyt käyntiin. Vielä kun malttais poika kävellä rauhassa, mutta energiaa on kuin pienessä kylässä.
Uutena Vuotena oli meillä koirat mukana ulkona raketteja ampumassa. Seistiin tottakai kaukana ampumispaikasta. Hera oli taas aivan innoissaan, haukkui minkä ehti ja Obi taasen ei oikein tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt katsella. Chocolla taasen oli niin kylmä että ei kyennyt tekemään mitään :)
Muissa blogeissa on näköjään listattu viime vuoden saavutukset ja tämän vuoden tavoitteet jo aikaisemmin, mutta mie taidan tehdä sen nyt :) (parempi myöhään kun ei milloinkaan)
Viime vuodelle en oikein juuri mitään muita tavoitteita asettanut kuin tuplanollan saanti viime vuoden SM-kisoja varten sekä tietenkin tälle vuodelle. Noh, viime vuoden SM-kisoihin emme päässeet tuplanollan puuttumisen takia, mutta tälle vuodelle tuplanolla on jo hankittu :) vielä yhtä uupuu!
Tämän vuoden tavoitteisiin olen asettanut vielä yhden nollan saannin SM-kisoja ajatellen, sekä vähintään yhden voittonollan saanti. Alkuvuonna panostetaan kontakteihin ja niitä treenataan ahkerasti.
Ja ihanaa, maanantaina päättyy miun ja Chocon agilitytauko. Koko Joulukuu pidettiin taukoa ja maanantaina lähdetään treenaamaan Kana-areenalle kun olen luvannut pitää Jämsäläisille agilityharrastajille treenit ja pääsen siinä samalla sitten treenaamaan Chocon kanssa :)
Uutta Vuotta tultiin viettämään Jämsänkoskelle isäni luokse. Obi täällä jalkavaivasena ei meinaa pystyä hillitsemään itseään yhtään kun Chocon näkee. Obiltahan leikattiin vasen takajalka eturistisiteen vaivojen takia. Nyt on titaania polvessa ja keskiviikkona otettiin haavasta tikit pois. Lääkäri kuvasi jalan samalla ja erinomaisesti on kuulemma paraneminen lähtenyt käyntiin. Vielä kun malttais poika kävellä rauhassa, mutta energiaa on kuin pienessä kylässä.
Uutena Vuotena oli meillä koirat mukana ulkona raketteja ampumassa. Seistiin tottakai kaukana ampumispaikasta. Hera oli taas aivan innoissaan, haukkui minkä ehti ja Obi taasen ei oikein tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt katsella. Chocolla taasen oli niin kylmä että ei kyennyt tekemään mitään :)
Muissa blogeissa on näköjään listattu viime vuoden saavutukset ja tämän vuoden tavoitteet jo aikaisemmin, mutta mie taidan tehdä sen nyt :) (parempi myöhään kun ei milloinkaan)
Viime vuodelle en oikein juuri mitään muita tavoitteita asettanut kuin tuplanollan saanti viime vuoden SM-kisoja varten sekä tietenkin tälle vuodelle. Noh, viime vuoden SM-kisoihin emme päässeet tuplanollan puuttumisen takia, mutta tälle vuodelle tuplanolla on jo hankittu :) vielä yhtä uupuu!
Tämän vuoden tavoitteisiin olen asettanut vielä yhden nollan saannin SM-kisoja ajatellen, sekä vähintään yhden voittonollan saanti. Alkuvuonna panostetaan kontakteihin ja niitä treenataan ahkerasti.
Ja ihanaa, maanantaina päättyy miun ja Chocon agilitytauko. Koko Joulukuu pidettiin taukoa ja maanantaina lähdetään treenaamaan Kana-areenalle kun olen luvannut pitää Jämsäläisille agilityharrastajille treenit ja pääsen siinä samalla sitten treenaamaan Chocon kanssa :)
tiistai 22. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Vanhojen muistelua
Erehdyin eilen katsomaan elokuvan nimeltä Marley&Me. Todella hyvä elokuva, mutta äärimmäisen surullinen. Tämän elokuvan ansiosta miulle iski taas erittäin kova ikävä edesmenneitä koiriamme Nitaa ja Nelliä :(
Ajattelin kirjoittaa yhden tekstin verran Nitasta ja Nellistä, vaikka Chocon blogi onkin :)
Nita oli ihka ensimmäinen koira jonka kanssa olin tekemisissä. Nitahan tuli meille Saksasta vain vähän sen jälkeen kuin minä synnyin. Nita oli samalla ensimmäinen Kromfohrländer joka perheellämme on ollut. Nita oli todella ystävällinen tuttuja kohtaan ja mukava koira. Nita oli siitä omituinen että murista piti kaikille vieraille ihmisille, mutta silti tungettiin miltei syliin asti että joku vaan viitsisi rapsuttaa. Vaikka kuinka vieraat Nitaa rapsutteli ja se siitä nautti, piti silti murista aivan koko ajan. Mitään pahaahan se ei sillä murinalla tahtonut, kunhan halusi jutella :)
Nitalla oli yhteensä kaksi pentuetta ja ne myös ihka ensimmäiset pentueet jotka äitini kasvatti. Nitan kanssa isäni harrasti agilityä ja Nita kokeilikin kaikki mahdolliset säkäluokat joita agilityssä vain on. Silloin kun Nita ja isäni aloitti kisaamisen, ei ollut kuin maksi ja mini -luokka. Nita mitattiin ensimmäisissä kisoissa maksiksi. Muutaman kisan jälkeen eräs tuomari tahtoi mitata Nitan uudelleen, ja mittasikin sen miniksi. Kummasti tuli koiraan vauhtia lisää, eikä hyppääminen näyttänyt enää niin hankalalta. Noh, sitten jossain vaiheessa tuli lisäksi vielä medi-luokka ja sinnehän se Nita sitten nousi :) Nita ehti kisauransa aikana nousta kolmosiin ja sieltäkin muutaman nollan kerkesi saamaan.
Yht'äkkiä Nitalla alkoi ilmetä ihmeellisiä kohtauksia. Ruoat oksennettiin ulos ja välillä koira vaan vapisi tajuttomana. Epäilimme jo epilepsiaa, mutta monien kokeiden jälkeen koiralla ei epilepsiaa todettu. Koskaan syytä Nitan kohtauksiin ei selvinnyt, mutta päätimme että oli aika päästää irti Nitasta kun se vain kuihtui ja laihtui. Todella koville se otti meillä kaikilla, mutta Nitan parasta ajateltiin ja varmasti Nitalla on ollut hyvä olla nämä muutama vuosi!
Nita (Bonita vom Redlinghaus)
Sitten vielä pieni tarina Snautseri Nellistä. Nelli saapui meille vuonna 1993. Nelli taisi saada nuoruusajoista johtuen lempinimen tuhoaja. Ai että oli kiva mennä syömään kaktukset iskän ja äitin sänkyyn ;) Kyllähän tuo tais kaikkea muutakin tuhota, mutta päälimmäisenä mielessä juurikin nämä kaktukset. Nelli oli koko ikänsä melko urosmainen. Hirmu vähän narttumaisia piirteitä tuosta koirasta ikinä löytyi. Kaikkeen mentiin täysillä, eikä yhtään haitannut vaikka vähän sai osumaakin. Kovasti Nelli myös testasi kumpi on johtana hän vai Nita. Harvase viikko meillä veri lensi kun koirat ottivat yhteen. Naapurikin osasi jo olla varuillaan kun minä lähdin koiria käyttämään lähimetsässä. Pari kertaa koirat ottivat juurikin saman naapurin kohdalla yhteen..
Nellin kanssa harrastettiin myöskin agilityä. Isäni aloitti harrastamisen, mutta muutaman vuoden jälkeen Nelli siirtyi minun ohjaukseeni, koska se ei enää viitsinyt juosta isäni kanssa sillä tiesi jokatapauksessa häviävänsä heidän välisen juoksukilpailun. Muuten Nelli oli kyllä niin vahvasti isäni koira. Äitillä ja Nellillä oli lähes aina sukset ristissä juurikin Nellin luonteen takia, mutta silti se oli erittäin rakastettu koira!
Nellin kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni virallisia agilitykisoja ja Nelli oli erittäin varma, mutta hieman hidas koira. Harvemmin mitään virheitä tuli, mutta vauhdissa me sitten hävittiin muille. Koskaan en Nelliä saanut nostettua kolmosiin asti juurikin tuon vauhdin takia, mutta se ei meitä haitannut. Ai niin, ja voitettiinhan myö Nellin kanssa kaksi kertaa nuorten avoin Suomen Mestaruus!! :)
Nelli ja Choco tuli aina hyvin juttuun keskenään. Kerran ovat tainneet tapella, mutta siinäkään ei mistään vakavasta ollut kyse.
Nellille tuli nisäkasvaimia ja kerran se leikattiin koska oli niin hyvässä kunnossa vaikka ikää olikin jo reippaasti. Nelli palautui leikkauksesta hyvin ja kasvaimet pysyivätkin jonkin aikaa poissa, mutta sitten ne uusi. Tällä kertaa ne uusiutui todella pahasti. Toiseen takajalkaankin Nellille ilmestyi patti joka märki ja vuoti, josta johtuen siinä pidettiin sidettä kokoajan. Nellissä ei silti tapahtunut juuei minkäänlaista muutosta vaikka kasvaimet niin pahoja olivatkin. Vielä reilu viikko ennen viimeistä matkaansa Nelli kävi isäni kanssa juoksulenkeillä. Nellin viimeistä matkaa mietittiin pitkään, mutta tuntui että siihen ei pystytä. Keskiviikkoiltana Nelliltä sitten petti takapää ja siinä vaiheessa isäni teki päätöksen että nyt on Nellin aika lähteä. Perjantaiksi saatiin eläinlääkäriaika ja sain päättää tahdonko lähteä mukaan eläinlääkäriin vai en. Päätin lähteä, sillä olin niin paljon Nellin kanssa kokenut ja se oli todella tärkeä minulle!
Matka oli rankka. Itkin aivan kokoajan ja tuntui siltä etten pystynyt Nelliin katsomaan ilman kauheaa itkun purskahdusta :/ Tiesin että päätös oli oikea, mutta se oli todella hankala sisäistää. Eläinlääkärikin sanoi että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Itse eläinlääkärillä oloajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Nelli ei meinannut millään antaa periksi. Seisoi pöydällä viimeiseen asti ja oksensi ja vapisi, mutta periksi ei voinut antaa. Se jos mikä teki oloni vielä pahemmaksi.
Kotiin päästyämme Choco tiesi tarkalleen mistä oli kyse. Ei haukkunut ei tullut luokse kerjäämään rapsutuksia, vaan makasi omalla pedillään.
Nelli haudattiin lemmikkieläinten hautausmaalle Nitan viereen.
Nelli (Mihan Kaneli)
Tässä viimeinen kuva jonka otin Chocosta ja Nellistä yhdessä
"Vaikka erkani tiemme päällä maan,
jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta."
- tuntematon
Lämmöllä molempia koiria muistaen,
Henna ja Choco
Ajattelin kirjoittaa yhden tekstin verran Nitasta ja Nellistä, vaikka Chocon blogi onkin :)
Nita oli ihka ensimmäinen koira jonka kanssa olin tekemisissä. Nitahan tuli meille Saksasta vain vähän sen jälkeen kuin minä synnyin. Nita oli samalla ensimmäinen Kromfohrländer joka perheellämme on ollut. Nita oli todella ystävällinen tuttuja kohtaan ja mukava koira. Nita oli siitä omituinen että murista piti kaikille vieraille ihmisille, mutta silti tungettiin miltei syliin asti että joku vaan viitsisi rapsuttaa. Vaikka kuinka vieraat Nitaa rapsutteli ja se siitä nautti, piti silti murista aivan koko ajan. Mitään pahaahan se ei sillä murinalla tahtonut, kunhan halusi jutella :)
Nitalla oli yhteensä kaksi pentuetta ja ne myös ihka ensimmäiset pentueet jotka äitini kasvatti. Nitan kanssa isäni harrasti agilityä ja Nita kokeilikin kaikki mahdolliset säkäluokat joita agilityssä vain on. Silloin kun Nita ja isäni aloitti kisaamisen, ei ollut kuin maksi ja mini -luokka. Nita mitattiin ensimmäisissä kisoissa maksiksi. Muutaman kisan jälkeen eräs tuomari tahtoi mitata Nitan uudelleen, ja mittasikin sen miniksi. Kummasti tuli koiraan vauhtia lisää, eikä hyppääminen näyttänyt enää niin hankalalta. Noh, sitten jossain vaiheessa tuli lisäksi vielä medi-luokka ja sinnehän se Nita sitten nousi :) Nita ehti kisauransa aikana nousta kolmosiin ja sieltäkin muutaman nollan kerkesi saamaan.
Yht'äkkiä Nitalla alkoi ilmetä ihmeellisiä kohtauksia. Ruoat oksennettiin ulos ja välillä koira vaan vapisi tajuttomana. Epäilimme jo epilepsiaa, mutta monien kokeiden jälkeen koiralla ei epilepsiaa todettu. Koskaan syytä Nitan kohtauksiin ei selvinnyt, mutta päätimme että oli aika päästää irti Nitasta kun se vain kuihtui ja laihtui. Todella koville se otti meillä kaikilla, mutta Nitan parasta ajateltiin ja varmasti Nitalla on ollut hyvä olla nämä muutama vuosi!
Nita (Bonita vom Redlinghaus)
Sitten vielä pieni tarina Snautseri Nellistä. Nelli saapui meille vuonna 1993. Nelli taisi saada nuoruusajoista johtuen lempinimen tuhoaja. Ai että oli kiva mennä syömään kaktukset iskän ja äitin sänkyyn ;) Kyllähän tuo tais kaikkea muutakin tuhota, mutta päälimmäisenä mielessä juurikin nämä kaktukset. Nelli oli koko ikänsä melko urosmainen. Hirmu vähän narttumaisia piirteitä tuosta koirasta ikinä löytyi. Kaikkeen mentiin täysillä, eikä yhtään haitannut vaikka vähän sai osumaakin. Kovasti Nelli myös testasi kumpi on johtana hän vai Nita. Harvase viikko meillä veri lensi kun koirat ottivat yhteen. Naapurikin osasi jo olla varuillaan kun minä lähdin koiria käyttämään lähimetsässä. Pari kertaa koirat ottivat juurikin saman naapurin kohdalla yhteen..
Nellin kanssa harrastettiin myöskin agilityä. Isäni aloitti harrastamisen, mutta muutaman vuoden jälkeen Nelli siirtyi minun ohjaukseeni, koska se ei enää viitsinyt juosta isäni kanssa sillä tiesi jokatapauksessa häviävänsä heidän välisen juoksukilpailun. Muuten Nelli oli kyllä niin vahvasti isäni koira. Äitillä ja Nellillä oli lähes aina sukset ristissä juurikin Nellin luonteen takia, mutta silti se oli erittäin rakastettu koira!
Nellin kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni virallisia agilitykisoja ja Nelli oli erittäin varma, mutta hieman hidas koira. Harvemmin mitään virheitä tuli, mutta vauhdissa me sitten hävittiin muille. Koskaan en Nelliä saanut nostettua kolmosiin asti juurikin tuon vauhdin takia, mutta se ei meitä haitannut. Ai niin, ja voitettiinhan myö Nellin kanssa kaksi kertaa nuorten avoin Suomen Mestaruus!! :)
Nelli ja Choco tuli aina hyvin juttuun keskenään. Kerran ovat tainneet tapella, mutta siinäkään ei mistään vakavasta ollut kyse.
Nellille tuli nisäkasvaimia ja kerran se leikattiin koska oli niin hyvässä kunnossa vaikka ikää olikin jo reippaasti. Nelli palautui leikkauksesta hyvin ja kasvaimet pysyivätkin jonkin aikaa poissa, mutta sitten ne uusi. Tällä kertaa ne uusiutui todella pahasti. Toiseen takajalkaankin Nellille ilmestyi patti joka märki ja vuoti, josta johtuen siinä pidettiin sidettä kokoajan. Nellissä ei silti tapahtunut juuei minkäänlaista muutosta vaikka kasvaimet niin pahoja olivatkin. Vielä reilu viikko ennen viimeistä matkaansa Nelli kävi isäni kanssa juoksulenkeillä. Nellin viimeistä matkaa mietittiin pitkään, mutta tuntui että siihen ei pystytä. Keskiviikkoiltana Nelliltä sitten petti takapää ja siinä vaiheessa isäni teki päätöksen että nyt on Nellin aika lähteä. Perjantaiksi saatiin eläinlääkäriaika ja sain päättää tahdonko lähteä mukaan eläinlääkäriin vai en. Päätin lähteä, sillä olin niin paljon Nellin kanssa kokenut ja se oli todella tärkeä minulle!
Matka oli rankka. Itkin aivan kokoajan ja tuntui siltä etten pystynyt Nelliin katsomaan ilman kauheaa itkun purskahdusta :/ Tiesin että päätös oli oikea, mutta se oli todella hankala sisäistää. Eläinlääkärikin sanoi että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Itse eläinlääkärillä oloajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Nelli ei meinannut millään antaa periksi. Seisoi pöydällä viimeiseen asti ja oksensi ja vapisi, mutta periksi ei voinut antaa. Se jos mikä teki oloni vielä pahemmaksi.
Kotiin päästyämme Choco tiesi tarkalleen mistä oli kyse. Ei haukkunut ei tullut luokse kerjäämään rapsutuksia, vaan makasi omalla pedillään.
Nelli haudattiin lemmikkieläinten hautausmaalle Nitan viereen.
Nelli (Mihan Kaneli)
Tässä viimeinen kuva jonka otin Chocosta ja Nellistä yhdessä
"Vaikka erkani tiemme päällä maan,
jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta."
- tuntematon
Lämmöllä molempia koiria muistaen,
Henna ja Choco
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)