Liikaa(ko)?

Olen tässä nyt pohtinut asioita luettuani keskustelupalstoja ja blogeja.

Silloin kun Stella tuli miulle, olin alkuun tosi varovainen kaikessa ja mietin jokaisen liikkeen mitä koiran kanssa tein. Asiasta keskusteltuani niin kasvattajan kuin muidenkin koiraihmisten kanssa, kuulin että koiraa ei pidä kasvattaa pumpulissa ja että kyllä se koira kestää. Kuulemma mitään sen kummempia rajoituksia ei juurikaan tarvitse asettaa. Noh, mie aika pitkään kannoin Stellaa rapuissa, mutta nykyisin se saa kävellä ne jo itse. Tosin, miulla ei onneks ole kovin montaa rappusta, ja Stella osaa kävellä niissä nätisti. Kertaakaan ei ole rymynnyt niitä miten sattuu. Niin, ja kerrottakoon vielä että varoin asioita sen takia että Stella on ensimmäinen koira miulla joka on tarkoitus kuvauttaa läpikotaisin.

Eli, en varonut oikeastaan missään muualla kuin rapuissa. Käytiin niin hihna- kuin vapaalenkeillä. Stella sai juosta todella paljon metsässä vapaana, mutta joutui kyllä kävelemään hihnassakin. Olenko siis mokannut jo tässä? Jostain luin että ihmiset käyttävät koiriaan hihnalenkeillä vasta koiran ollessa liki vuoden vanha :O ja tämä perusteltiin sillä että hihnassa ollessaan omistaja ei huomaa jos koira väsähtää. Kröhöm, minä olen eri mieltä! Kyllä meillä ainakin on tähän asti joka ikinen koira hidastanut tahtia ja niistä on selvästi nähnyt jos ovat väsähtäneet. Miksi vesikoira olisi sitten poikkeus? Väitän että jos olisin Stellan kanssa käynyt niin pitkillä hihnalenkeillä, olisi se näyttänyt väsymyksensä ihan samalla tavalla kuin metsässä irti ollessaan. Minulla kun ei ole tapana raahata koiria perässäni! Ja sanonpa vielä että vaikka ollaan kuinka pitkiä lenkkejä kävelty, Stellaa ei ole ikinä tarvinnut kantaa, eikä raahata perässä lenkillä! Ja toki, jos se olisi hihnassa ollessaankin jäänyt jälkeen, olisin sen kaapannut pikkupentuna syliin ja kantanut kotiin.

Sitten asia missä kuulee miljoonia eri mielipiteitä, nimittäin agility. Pakko myöntää että tieto lisää tuskaa ja monesti pistää miettimään mikä on sopivaa minkäkin ikäiselle koiralle. Olen yrittänyt tässäkin asiassa pärjätä maalaisjärjellä, mutta kun lukee toisten harrastajien blogeja, koen maalaisjärkeni ohjaavan väärin. Osittain olen myös yrittänyt soveltaa niitä tapoja, joita käytettiin monia vuosia sitten kun Chocoa koulutettiin. Chocosta saatiin ainakin erinomainen ja terve koira! :) ja tottakai järki mukana treeneissä. Stella ei tokikaan hypi korkeita hyppyjä ja kiipeile a:n päälle ;)

Ja vielä tuohon pennun liikuttamiseen. Minä kuulun niihin ihmisiin jotka haluavat koiralleen kunnon lihaksiston alusta alkaen, jotta nämä hyvät lihakset sitten tukisivat koiran niveliä tulevaisuudessa. Pakko myöntää, mutta tässä asiassa koen ainakin onnistuneeni hyvin ;)

Noh myö jatketaan niin kuin tähänkin asti ja toivotaan että koira pysyy terveenä ja kuvaustulokset olisivat tulevaisuudessa priimat! Tällä hetkellä koirassa ei ainakaan tunnu olevan mitään vikaa. Liikkuu ja juoksee kun mielipuoli, eikä ikinä ole ontunut eikä vaikuta jäykältä levon jälkeen.

Turinaa

Olen tässä parina edellisenä päivänä pohtinut kuinka hirveän paljon ollaan Chocon kanssa edistytty agilityssä viimeisen vuoden aikana. Suurin kiitos siitä kuuluu ehdottomasti Tuijalle!

Ensimmäisen kerran kuin kuulin että LAU ry aikoo "perustaa" valmennusrenkaan, innostuin asiasta heti. Hetken aikaa asiaa mietittyäni innostus lopahti, koska tajusin että meillä olisi kouluttaja vain kerran kuussa ja muuten treenattaisiin kaksi kertaa viikossa omatoimiryhmissä. Hetken aikaa taas asiaa pohdin ja päätin pistää hakemuksen valmennusrenkaaseen vetämään, ja hetkeäkään en ole katunut! Vaikkakaan Tuija ei käy kouluttamassa meitä kuin kerran viikossa, huomaan itsekin että olemme edistyneet Chocon kanssa huimasti. Nykyään luotan koiraan aivan eri tavalla kuin ennen ja ohjauskin on ainakin omasta mielestäni paljon sujuvampaa :) Vielä kun uskaltaisi kisoissa ohjata niinkuin treeneissä! Tein kyllä päätöksen että seuraavissa kisoissa ohjaan rennosti ja just niinkuin treeneissä, koska sinänsä meillä ei mitään paineita näissä kisoissa ole. Kaikki nollat on SM-kisoja varten, joten radalle ei tarvitse lähteä sillä fiiliksellä että pakko saada nolla!!

Chocohan täyttää pian 9 vuotta, mutta eipä siinä juuri mitään muutosta ole tapahtunut. Vauhti ei ole kadonnut mihinkään (joskus ehkä toivon että se olis hitaampi ;) ), mutta korvat sille on ilmestynyt päähän :) nykyisin radalla se kuuntelee paljon paljon paremmin kuin ennen. Ihan yhtä kierroksilla se käy kuin aina ennenkin, mutta silti malttaa kuunnella, jes!