Treenitauko ohi

Tänään käytiin Chocon kanssa treenaamassa agilityä Kana-areenalla reilu kuukauden tauon agilitystä jälkeen :) Täytyy sanoa että koira kulki erinomaisesti, mutta ohjaaja toimi vasta treenien loppupuolella.

Kävin samalla kouluttamassa iskän treeniryhmää. Erittäin mukavaa ja osaavaa porukkaa. Kovasti toivon että ihmiset uskaltautuisivat joskus kisoihin kokeilemaan, koska radat sujuu noin hyvin :)

Chocon treenit sujui todella hyvin, mitä nyt ohjaaja teki ne perusvirheet jotka tulee aina tauon jälkeen :/ nyt aloitetaan kunnon panostus niihin kontakteihin ja otinkin naksuttimen käyttöön. Se tuntuu olevan toimiva kapistus namien ohella :)

Chocolle meinas käydä pikku haaveri treenien loppupuolella. Hyvin lähti kiipeämään puomia, mutta tasasen osuuden jälkeen oli vauhti niin kova että Choco tipahti aika pahan näköisesti puomilta alas :/ hieman näytti ontuvan toista takajalkaa, mutta siitä huolimatta ajattelin ottaa puomin varovaisesti uudelleen että mitään pelkoja ei puomia kohtaan jää. Tässä vaiheessa Choco kysy miulta että ai mitä pelkoja?! :) laitoin menemään sen puomille ja vauhtia oli yhtä paljon kuin edellisellä kerralla eikä mitään pelkoja todellakaan jäänyt. Jäähdyttelyn jälkeen ei enää minkäänlaista ontumista ollut, joten tälläkin kertaa selvittiin onneks pelkällä säikähdyksellä! :)

Näin koira-aiheista poiketen, on muuten tullut koettua uutta autojen parissa tällä viikolla. Viime viikon tiistaina tultii Jämsänkoskelle ja nyt koko viikon olen ajanut automaattivaihteista autoa (ihan ensimmäinen kerta miulle). Tänään tuli koettua myös asuntoautolla ajo, sillä ajelin sekä treeneihin että sieltä pois (matkaa yhteen suuntaan tulee n. 38km). Hengissä selvittiin ja olihan kokemus tuo asuntoauto :)

Uus vuos ja uudet kujeet

Joulu on vietetty ja Uusi Vuosi otettu juhlien vastaan :) Jouluna koirat söivät kinkkua ja kaikki muut mahdolliset herkut. Vieraitakin meillä kävi ja meillä ihmisillä (lähinnä vissiin miulla) meinas mennä hermot kun Choco ei taas osannut muuta kuin haukkua. En ymmärrä mikä sille on tullut, kun mitä enemmän sille on tullut ikää, sitä enemmän pitää vieraille haukkua ja murista. Ei se vihanen ole, mutta menee kerjäämään rapsutuksia, mutta silti pitää haukkua epäluuloisena kokoajan :/ sanoinkin viimeks vieraille että eivät rapsuta jos ei osaa olla hiljaa.

Uutta Vuotta tultiin viettämään Jämsänkoskelle isäni luokse. Obi täällä jalkavaivasena ei meinaa pystyä hillitsemään itseään yhtään kun Chocon näkee. Obiltahan leikattiin vasen takajalka eturistisiteen vaivojen takia. Nyt on titaania polvessa ja keskiviikkona otettiin haavasta tikit pois. Lääkäri kuvasi jalan samalla ja erinomaisesti on kuulemma paraneminen lähtenyt käyntiin. Vielä kun malttais poika kävellä rauhassa, mutta energiaa on kuin pienessä kylässä.

Uutena Vuotena oli meillä koirat mukana ulkona raketteja ampumassa. Seistiin tottakai kaukana ampumispaikasta. Hera oli taas aivan innoissaan, haukkui minkä ehti ja Obi taasen ei oikein tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt katsella. Chocolla taasen oli niin kylmä että ei kyennyt tekemään mitään :)

Muissa blogeissa on näköjään listattu viime vuoden saavutukset ja tämän vuoden tavoitteet jo aikaisemmin, mutta mie taidan tehdä sen nyt :) (parempi myöhään kun ei milloinkaan)

Viime vuodelle en oikein juuri mitään muita tavoitteita asettanut kuin tuplanollan saanti viime vuoden SM-kisoja varten sekä tietenkin tälle vuodelle. Noh, viime vuoden SM-kisoihin emme päässeet tuplanollan puuttumisen takia, mutta tälle vuodelle tuplanolla on jo hankittu :) vielä yhtä uupuu!

Tämän vuoden tavoitteisiin olen asettanut vielä yhden nollan saannin SM-kisoja ajatellen, sekä vähintään yhden voittonollan saanti. Alkuvuonna panostetaan kontakteihin ja niitä treenataan ahkerasti.

Ja ihanaa, maanantaina päättyy miun ja Chocon agilitytauko. Koko Joulukuu pidettiin taukoa ja maanantaina lähdetään treenaamaan Kana-areenalle kun olen luvannut pitää Jämsäläisille agilityharrastajille treenit ja pääsen siinä samalla sitten treenaamaan Chocon kanssa :)

Vanhojen muistelua

Erehdyin eilen katsomaan elokuvan nimeltä Marley&Me. Todella hyvä elokuva, mutta äärimmäisen surullinen. Tämän elokuvan ansiosta miulle iski taas erittäin kova ikävä edesmenneitä koiriamme Nitaa ja Nelliä :(

Ajattelin kirjoittaa yhden tekstin verran Nitasta ja Nellistä, vaikka Chocon blogi onkin :)

Nita oli ihka ensimmäinen koira jonka kanssa olin tekemisissä. Nitahan tuli meille Saksasta vain vähän sen jälkeen kuin minä synnyin. Nita oli samalla ensimmäinen Kromfohrländer joka perheellämme on ollut. Nita oli todella ystävällinen tuttuja kohtaan ja mukava koira. Nita oli siitä omituinen että murista piti kaikille vieraille ihmisille, mutta silti tungettiin miltei syliin asti että joku vaan viitsisi rapsuttaa. Vaikka kuinka vieraat Nitaa rapsutteli ja se siitä nautti, piti silti murista aivan koko ajan. Mitään pahaahan se ei sillä murinalla tahtonut, kunhan halusi jutella :)

Nitalla oli yhteensä kaksi pentuetta ja ne myös ihka ensimmäiset pentueet jotka äitini kasvatti. Nitan kanssa isäni harrasti agilityä ja Nita kokeilikin kaikki mahdolliset säkäluokat joita agilityssä vain on. Silloin kun Nita ja isäni aloitti kisaamisen, ei ollut kuin maksi ja mini -luokka. Nita mitattiin ensimmäisissä kisoissa maksiksi. Muutaman kisan jälkeen eräs tuomari tahtoi mitata Nitan uudelleen, ja mittasikin sen miniksi. Kummasti tuli koiraan vauhtia lisää, eikä hyppääminen näyttänyt enää niin hankalalta. Noh, sitten jossain vaiheessa tuli lisäksi vielä medi-luokka ja sinnehän se Nita sitten nousi :) Nita ehti kisauransa aikana nousta kolmosiin ja sieltäkin muutaman nollan kerkesi saamaan.

Yht'äkkiä Nitalla alkoi ilmetä ihmeellisiä kohtauksia. Ruoat oksennettiin ulos ja välillä koira vaan vapisi tajuttomana. Epäilimme jo epilepsiaa, mutta monien kokeiden jälkeen koiralla ei epilepsiaa todettu. Koskaan syytä Nitan kohtauksiin ei selvinnyt, mutta päätimme että oli aika päästää irti Nitasta kun se vain kuihtui ja laihtui. Todella koville se otti meillä kaikilla, mutta Nitan parasta ajateltiin ja varmasti Nitalla on ollut hyvä olla nämä muutama vuosi!

Nita (Bonita vom Redlinghaus)


Sitten vielä pieni tarina Snautseri Nellistä. Nelli saapui meille vuonna 1993. Nelli taisi saada nuoruusajoista johtuen lempinimen tuhoaja. Ai että oli kiva mennä syömään kaktukset iskän ja äitin sänkyyn ;) Kyllähän tuo tais kaikkea muutakin tuhota, mutta päälimmäisenä mielessä juurikin nämä kaktukset. Nelli oli koko ikänsä melko urosmainen. Hirmu vähän narttumaisia piirteitä tuosta koirasta ikinä löytyi. Kaikkeen mentiin täysillä, eikä yhtään haitannut vaikka vähän sai osumaakin. Kovasti Nelli myös testasi kumpi on johtana hän vai Nita. Harvase viikko meillä veri lensi kun koirat ottivat yhteen. Naapurikin osasi jo olla varuillaan kun minä lähdin koiria käyttämään lähimetsässä. Pari kertaa koirat ottivat juurikin saman naapurin kohdalla yhteen..

Nellin kanssa harrastettiin myöskin agilityä. Isäni aloitti harrastamisen, mutta muutaman vuoden jälkeen Nelli siirtyi minun ohjaukseeni, koska se ei enää viitsinyt juosta isäni kanssa sillä tiesi jokatapauksessa häviävänsä heidän välisen juoksukilpailun. Muuten Nelli oli kyllä niin vahvasti isäni koira. Äitillä ja Nellillä oli lähes aina sukset ristissä juurikin Nellin luonteen takia, mutta silti se oli erittäin rakastettu koira!

Nellin kanssa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni virallisia agilitykisoja ja Nelli oli erittäin varma, mutta hieman hidas koira. Harvemmin mitään virheitä tuli, mutta vauhdissa me sitten hävittiin muille. Koskaan en Nelliä saanut nostettua kolmosiin asti juurikin tuon vauhdin takia, mutta se ei meitä haitannut. Ai niin, ja voitettiinhan myö Nellin kanssa kaksi kertaa nuorten avoin Suomen Mestaruus!! :)

Nelli ja Choco tuli aina hyvin juttuun keskenään. Kerran ovat tainneet tapella, mutta siinäkään ei mistään vakavasta ollut kyse.

Nellille tuli nisäkasvaimia ja kerran se leikattiin koska oli niin hyvässä kunnossa vaikka ikää olikin jo reippaasti. Nelli palautui leikkauksesta hyvin ja kasvaimet pysyivätkin jonkin aikaa poissa, mutta sitten ne uusi. Tällä kertaa ne uusiutui todella pahasti. Toiseen takajalkaankin Nellille ilmestyi patti joka märki ja vuoti, josta johtuen siinä pidettiin sidettä kokoajan. Nellissä ei silti tapahtunut juuei minkäänlaista muutosta vaikka kasvaimet niin pahoja olivatkin. Vielä reilu viikko ennen viimeistä matkaansa Nelli kävi isäni kanssa juoksulenkeillä. Nellin viimeistä matkaa mietittiin pitkään, mutta tuntui että siihen ei pystytä. Keskiviikkoiltana Nelliltä sitten petti takapää ja siinä vaiheessa isäni teki päätöksen että nyt on Nellin aika lähteä. Perjantaiksi saatiin eläinlääkäriaika ja sain päättää tahdonko lähteä mukaan eläinlääkäriin vai en. Päätin lähteä, sillä olin niin paljon Nellin kanssa kokenut ja se oli todella tärkeä minulle!

Matka oli rankka. Itkin aivan kokoajan ja tuntui siltä etten pystynyt Nelliin katsomaan ilman kauheaa itkun purskahdusta :/ Tiesin että päätös oli oikea, mutta se oli todella hankala sisäistää. Eläinlääkärikin sanoi että mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Itse eläinlääkärillä oloajasta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että Nelli ei meinannut millään antaa periksi. Seisoi pöydällä viimeiseen asti ja oksensi ja vapisi, mutta periksi ei voinut antaa. Se jos mikä teki oloni vielä pahemmaksi.

Kotiin päästyämme Choco tiesi tarkalleen mistä oli kyse. Ei haukkunut ei tullut luokse kerjäämään rapsutuksia, vaan makasi omalla pedillään.

Nelli haudattiin lemmikkieläinten hautausmaalle Nitan viereen.

Nelli (Mihan Kaneli)


Tässä viimeinen kuva jonka otin Chocosta ja Nellistä yhdessä


"Vaikka erkani tiemme päällä maan,
jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta."
- tuntematon


Lämmöllä molempia koiria muistaen,
Henna ja Choco

Tuplaa ja kuulumisia

21.11. kisattiin Chocon kanssa tämän vuoden viimeiset kisat Lappeenrannassa oman seuran kisoissa.

Itseä vähän jännitti lähteä kisaamaan niinkin tuttuun paikkaan kun omaan treenihalliin. Koira ei niinkään jänittänyt, sillä tiedän että oli paikka mikä tahansa, mutta kunhan sieltä esteet löytyy, kulkee Choco aina täysillä :) oma asennoituminen hieman jänskätti, että miten sitä osaa kasata kisafiiliksen itselleen, mutta näytti onnistuvan erittäin hyvin ;)

Sami Topra tuomaroi kaikki kolme rataa, ja kaikki radathan oli ihan perusratoja.

Ensimmäinen rata tuntui jo rataantutustumisessa mukavalta. Pari kinkkistä kohtaa oli, ja eniten jännäsin välistävetoa. Aika tiukille tuo välistäveto näytti videolta katsottuna menevän, mutta meni silti aivan puhtaasti :) kontaktit ihan älyttömän hitaat, mutta miksei se ohjaaja voi luottaa koiraan kisoissakin? Treeneissä tekee täydelliset kontaktit, mutta kisoissa ohjaaja töpeksii AINA!! Noh, nollalla (-4,77) tultiin maaliin ja sijoituskin hienosti 3./17.

Ennen toista rataa miun oli hirmu hankala koota itseni. Se tuplanolla kun puuttui, oli itsellä paineet aika korkealla. Pienen mielikuvatreenin ja lämmittelylenkin aikana sain kun sainkin itseni koottua seuraavalle radalle.

Tämäkin rata tuntui mukavalta jo rataantutustumisen aikana, jokseenkin ehkä hieman haasteellisemman tuntuinen kuin edellinen. Rata sujui todella mukavasti. Kakkoshypyn jälkeen kaarros menee liian pitkäksi, mutta varmistelin taas itse että se kakkosrima pysyy ylhäällä, tästä sujuvasti päästiin kepeille ja siitä taas eteenpäin. Turhia pyörähdyksiä ei juurikaan tullut ja ohjaajalla taas erittäin kovat paineet kun tultiin kolmanneksi viimoselle esteelle joka oli siis puomi! Kontakti taas superhitaasti, mutta se otettiin ja maaliin päästiin tuloksella 0 (-3,65) ja sijoitus toistamiseen 3.!!!!

Tuplanolla saavutettu!! Ohjaajalla aivan mahtava fiilis!

Kolmannelle radalle en sitten saanutkaan enää itseäni koottua. Olo niin mahtava tuplanollan jälkeen että kolmannella radalla pidettiin vaan hauskaa! Ei harmita pätkääkään tuo kolmas rata, vaikka aika persiilleenhän se meni :) Ihan typeriä ohjausmokia taas, mutta pääasia että koiralla ja ohjaajalla oli kivaa :) Tulokseksi tältä radalta saatiin 10.

Näiden kisojen jälkeen on erittäin hyvä jäädä tauolle. Pidetään Chocon kanssa koko joulukuu taukoa ja palaillaan treenikentille sitten taas tammikuussa. Helmikuussa voisi kista ens vuoden ensimmäiset kisat ja jos sais pyydystettyä sen viimeisen nollan joka vielä uupuu ens vuoden SM-kisoja ajatellen :)

Nyt joulukuun ajan keskityn oman koulutettavan ryhmän kouluttamiseen sekä Pinjan ja Anan kouluttamiseen. Pinjan ja Anan kanssad käydään kerta viikkoon omalla ajalla treenaamassa ja opetetaan Analle itsenäisempää suoritusta. Jos tuon koiruuden sais irtoamaan paremmin ja hakemaan esteet itsenäisemmin. Täytyy vielä Anasta sanoa sen verran että erittäin nopea se on oppimaan. Ja leluista on ollut suuri apu irtoamisen treenaamisessa :)

Toivotamme Chocon kanssa mukavaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille! Täytys kehitellä joku kiva jouluinen kuva blogin koristukseksi :)

Ei mitään ihmeellistä

Juu, mitään ihmeellistä ei ole viime aikoina tapahtunut. Normi treenejä ja lenkkeilyä.

Treenit on kyllä mennyt niin upeasti viime aikoina. Nyt toivotaan että seuraavat kisatkin sujuisi. Yleensä kyllä vaikka treenit menis kuinka nappiin, ei kisoissa sit ihan niin hyvin menekään :)

Meillähän alkoi tää uus valmennusrengas. Chocon kanssa onneks päästiin sinne mukaan. Ryhmä treenaa pääsääntöisesti itsenäisesti, mutta Kokkosen Tuija käy meitä kouluttamassa n. kerran kuussa. Tuijalta sainkin jo ekalla koulutuskerralla hyviä vinkkejä. Miehän oon Chocon pysäyttäny tähän asti kontakteilla niin ettei niitten etutassujen tartte olla maassa, mutta Tuija suositteli että veisinkin Chocon nyt jatkossa pikkasen alemmas et ne tassut kumminkin tulis maahan asti. Tämä tuntuu toimivan ja nopea tuo Choco on onneks oppimaan :)

Toinen asia johon sain vinkkejä oli välistäveto. En tajua miten itellä muka välistävedoissa on niin pirun kiire. Paljon paremmin se koira sieltä hyppyjen välistä tulee kun ei pidä niin mahottoman kovaa kiirettä itse. Ei nimittäin haittaa vaikka ohjaiskin vähän kauempana ;)

Chocon kanssa treenaillaan siis pari kertaa viikossa ja muuten sit kehitetään lähinnä ohjaajan kuntoa ;)

Pentukuume pompsahti paljon korkeammaksi kuin mitä se ennen Koposen Tiinalla käyntiä oli. Käytiin katselemassa pieniä podengopentuja ja voi että ne oli sulosia!! Noh, vielä maltoin mieleni pennun ottamisen suhteen vaikka hankalalta se tuntuikin :)

Ainiin, edellisen kirjoituksen jälkeen ehdittiin seuranmestaruus kisoissakin kisaamaan. Chocon kanssa nämä kisat meni ihan penkin alle. Ohjaaja oli niin hukassa kuin vain hukassa voi olla :/. Kokeilin myös Anan kanssa koska Pinja ei itse päässyt kisaamaan. Huomasi kyllä koirasta että juoksut vähän vaivasi. Se Anamainen räyhääminen ja innokkuus puuttui. Olin kyllä Anankin kanssa vähän hukassa kun on tottunut siihen että koira hakee itsekseen melkein esteen kuin esteen :) Hienosti Anan kanssa silti päästiin palkinnoille. Parin virheen kera oltiin medimöllien 2.!!

Mikkelissä kisattiin myöskin lokakuun alussa. Tuplanolla jäi edelleen haaveksi, mutta hyppyradalta saatiin nolla :) Taas kahdella agilityradalla ihan typeriä ohjausvirheitä miulta. Aina en itsekään tajua miksi kisoissa ohjaan niin pöllösti. Välillä hävettää katsoa omaa menoaan videolta! Noh, jospa Tuija saisi taottua järkeä miunkin päähän ni se tuplanolla joskus saatas ;)

Seuraavan kerran kisataan todennäkösesti Lappeenrannassa 21.11. Siihen asti treenaillaan ja keskitytään niihin kontakteihin enemmän ja omaa liikkumista pitää saada jouheammaksi :)

Piirinmestaruuskisat 6.9.2009

Hyi hyi, onpas taas blogiin kirjottelu jäänyt :/

Mitään kovin mullistavaa ei ole tapahtunut viime aikoina. Syyskuun alussa tosiaan käytiin Ruokolahdella kisaamassa Piirinmestaruuksista. Yksilöradat tuomaroi Jan Vesalehto. Meillä ei kovin vahvasti siellä mennyt.

Ensimmäinen rata oli todella mukava ja juuri sellanen meille sopiva. Tosin ohjaaja onnistu pilaamaan senkin!! Samperi sentään! Koira oli aivan mahtava ja oikeasti teki niinkuin ohjattiin, vai ohjattiinko? Taas se huomattiin että agility on laji jossa oikeasti pitää ohjata eikä olettaa. Oletin nimittäin radalla että Choco hakee putket tosta noin vaan, mutta eipä se niin tehnytkään. Huiskasin koiran vaan putkeen ja sinnehän se meni keinulle putken viereen. Ja videota kun katsoo, niin sinnehän ehkä sen ohjasinkin. Koira katto keinulla ihan sen näkösenä et tänne sie kyllä ohjasit vaikka huusitkin muuta! :) loppurata meni todella upeasti. Koira oli kuulolla ja kontaktit oli upeat.

Toinen rata oli sitten vähän kamalampi. Tai ei radassa mitään vikaa, vaan se oli erittäin sujuva ja aikalailla edellisen kaltainen, paitsi että kontaktit puuttu kokonaan. Yllättäen tällä radalla Choco muisti pitkästä aikaa että rimoja voi tiputella. Oli taas niin kiire etiäpäin että ei maltettu oikein kunnolla hypätä. Ja sitten miultakin loppu ohjaus ihan tyystin kesken radan kun ne rimat sieltä oli tipahtanut, joten hylky sitten sieltäkin kun jäi toiseksi viimeinen hyppy hyppäämättä.

Viimeisenä oli sitten joukkuerata, joka sekin oli erittäin mukavan oloinen. Tällä radalla tuomarina toimi Anne Savioja.

Mie olin ihan koomassa jo tässä viimeisellä radalla. Keli oli mitä karmein kun vettä vihmoi koko päivän. Hassu ohjaustyyli koitui taasen meidän kohtaloksi. Tein valssiin väärään aikaan ja väärässä paikassa ja niin Choco ajautui väärälle esteelle. Mutta positiivista tässä radassa oli se, että yksikään rima ei tullut alas ja kontaktit olivat upeat! :)

En pysty liikaa ylistämään tuota koiraa. On se vaan niin mainio ja paras! :)

Seuraavaksi kisataan sunnuntaina seuranmestaruudesta ja sen jälkeen 3.10. olisi tarkoitus lähteä Mikkeliin :)

Meillä alkaa uusi valmennusrengas lokakuun alussa ja siellä treentaan sata lasissa :) tavoitteena meillä on ensi kesän SM-kisat ja mahdollisesti myös MM-karsinnat. Työtä on paljon, mutta uskon että tavoitteisiin päästään kun tehdään tosissaan töitä! Odotan niin innolla tulevia treenejä ja kisoja! :)

Tässä vielä videot piirinmestaruuskisojen yksilöradoista: