Olen tässä parina edellisenä päivänä pohtinut kuinka hirveän paljon ollaan Chocon kanssa edistytty agilityssä viimeisen vuoden aikana. Suurin kiitos siitä kuuluu ehdottomasti Tuijalle!
Ensimmäisen kerran kuin kuulin että LAU ry aikoo "perustaa" valmennusrenkaan, innostuin asiasta heti. Hetken aikaa asiaa mietittyäni innostus lopahti, koska tajusin että meillä olisi kouluttaja vain kerran kuussa ja muuten treenattaisiin kaksi kertaa viikossa omatoimiryhmissä. Hetken aikaa taas asiaa pohdin ja päätin pistää hakemuksen valmennusrenkaaseen vetämään, ja hetkeäkään en ole katunut! Vaikkakaan Tuija ei käy kouluttamassa meitä kuin kerran viikossa, huomaan itsekin että olemme edistyneet Chocon kanssa huimasti. Nykyään luotan koiraan aivan eri tavalla kuin ennen ja ohjauskin on ainakin omasta mielestäni paljon sujuvampaa :) Vielä kun uskaltaisi kisoissa ohjata niinkuin treeneissä! Tein kyllä päätöksen että seuraavissa kisoissa ohjaan rennosti ja just niinkuin treeneissä, koska sinänsä meillä ei mitään paineita näissä kisoissa ole. Kaikki nollat on SM-kisoja varten, joten radalle ei tarvitse lähteä sillä fiiliksellä että pakko saada nolla!!
Chocohan täyttää pian 9 vuotta, mutta eipä siinä juuri mitään muutosta ole tapahtunut. Vauhti ei ole kadonnut mihinkään (joskus ehkä toivon että se olis hitaampi ;) ), mutta korvat sille on ilmestynyt päähän :) nykyisin radalla se kuuntelee paljon paljon paremmin kuin ennen. Ihan yhtä kierroksilla se käy kuin aina ennenkin, mutta silti malttaa kuunnella, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti